archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Voiko joutsen selättää elefantin?

Ennakointi on ennen kaikkea ajattelutapa, kirjoittaa ennakointiasiantuntijamme Elina Kiiski Kataja tutkimustiimin Viikon varrelta -blogissa.

Kirjoittaja

Elina Kiiski Kataja

Julkaistu

Ennakointi on ennen kaikkea ajattelutapa, kirjoittaa ennakointiasiantuntijamme Elina Kiiski Kataja tutkimustiimin Viikon varrelta -blogissa.

Julkaisimme Sitran päivitetyn trendilistan tammikuussa. Trendilistassa käsiteltiin kolmea suurta megatrendiä: teknologian muutosvoimaa, globaalia keskinäisriippuvuutta sekä kestävyyskriisiä. Trendilista on vuosien varrella tullut yhä suositummaksi, tänä vuonna kaikki odotukset ylittyivät, kun listaa oli ensimmäisen viikon aikana katsottu yli 189 000 kertaa.

Sitran trendilistan luonteesta on kuitenkin tärkeää tehdä muutamia huomioita. Ensinnäkin, trendilistaus ei ole akateemista tulevaisuudentutkimusta vaan se on tulkinta erilaisista tulevaisuuskeskusteluista, visioista ja muutosvoimista, jotka saattavat merkittävällä tavalla vaikuttaa tulevaisuuteemme. Itse näen, että Sitran trendilista kuvaa ennen kaikkea sellaisia ilmiöitä ja kehityskulkuja jotka tapahtuvat jo, eivätkä tulevaisuudessa. Sitran tehtävänä on tuoda näitä ilmiöitä laajempaan keskusteluun, jotta voisimme pohtia mitä nämä kehityskulut tarkoittavat oman tulevaisuutemme näkökulmasta.

Siksi Sitran näkökulmasta onkin tärkeää nähdä ennakointi ennen muuta oppimisena, keskusteluna ja ymmärryksen rakentamisena ennemmin kuin ennustamisena.

Ennakoinnissa voidaan hyödyntää tiettyjä työkaluja ja metodeja, mutta erittäin tärkeää on, että ennakointi on ennen kaikkea ajattelutapa, kyky pohtia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Uskomme, että etenkin tällaiseen oppimiseen ja keskustelujen avaamiseen Sitran trendilista on hyvä työkalu. Siksi myös erilaisissa asiantuntijarooleissa on mahdollista vahvistaa ennakointi- ja tulevaisuusulottuvuutta vahvistamalla ennakointia ajattelutapana ja osana kaikkea muuta toimintaa.

Blogasin muutama kuukausi sitten Kuntaliiton kiinnostavasta ennakointityöstä, jossa Kuntaliiton valtuusto ja toimijat haastettiin itse ennakoimaan sen sijaan että ennakoinnin olisi tehnyt esimerkiksi yksittäinen asiantuntija ja tarjoillut sitten tulokset yleisölleen. Tässä kirjoituksessa kyse on oikeastaan samasta asiasta; sen tärkeydestä, että toisimme ennakointinäkökulmaa ja keskustelua tiiviimmin osaksi erilaisia päätöksentekoprosesseja niin, että päätöksentekijät ja asiantuntijat ovat itse ennakoijia ja rakentavat näkemystään dialogissa muiden kanssa. Tähän haluamme panostaa Sitrassa omien asiantuntijoidemme kohdalla ja myös työskennellessämme ulkopuolisten sidosryhmiemme kanssa.

Tekniikan tohtori Mikko Dufva VTT:ltä väitteli hiljattain ennakoinnista systeeminä, jossa tulevaisuusnäkökulma syntyy oppimisena, keskusteluna ja yhteisenä prosessina toimiessa muiden kanssa verkostomaisesti. Alkuun pääsee ottamalla muutama Mikko Dufvan vinkki mukaan sellaisiin asiantuntijaprosesseihin, joihin kaivataan ymmärrystä tulevaisuudesta.

Ensimmäiseksi voidaan pohtia mitä tietoa tulevaisuudesta on saatavilla jakamalla asiat sellaisiin megatrendeihin ja trendeihin, jotka selkeästi ja todennetusti vaikuttavat tulevaisuuteemme. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ilmastonmuutos tai demografia. Toiseksi voidaan pohtia mustia joutsenia, eli asioita jotka voisivat yllättää meidät täysin. Voisiko koko internet kaatua tai talouskasvu lakata? Kolmanneksi voidaan pohtia mustia elefantteja, joilla viitataan todennäköisesti merkittäviin, mutta huomiotta jääviin asioihin. Tällaiseksi voitaisiin nimetä vaikkapa Venäjän kehitys 2000-luvulla ennen Ukrainan miehitystä. Neljänneksi voidaan pohtia mustia meduusoja, eli pieniä asioita, jotka voivat kasvaa suuriksi. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa luomuruuan suosio tai sosiaalinen media. Asioita jaotellessa ei tarvitse osua täsmälleen oikeaan. Esimerkiksi mustien joutsenien kohdalla se on lähes mahdotonta. Tärkeämpää on avata ajattelua pohtimalla erilaisia kehityskulkuja ja tässä apuna voivat toimia esimerkiksi edellä mainitun kaltaiset työkalut.

Jos ennakoinnissa halutaan mennä pidemmälle, voi käyttöön ottaa erilaisia metodeja, kuten tiekarttojen tekeminen, backcasting, eli tulevaisuudesta menneeseen kulkeminen tai erilaiset ilmiöiden ja kehityskulkujen ristiintaulukoinnit, joissa ammattilaiset voivat auttaa. Olennaista on kuitenkin yhteistyössä muiden kanssa toimiminen ja ajattelu niin, että oppimiselle ja näkemyksille tuloksista löytyy tilaa ja kaikupintaa.

Tämän tyyppisen ajattelun avaamisen ja oppimisen jälkeen tuskin kukaan edelleenkään voi luvata ennustavansa tulevaisuutta varmasti. Sen sijaan on mahdollista muodostaa kirkkaampia näkemyksiä ja ideoida uutta. Yksi lempiaiheistani onkin ennakointi visiointia läheltä liippaavana työnä. Tässä ajattelussa parhaiten tulevaisuuden ennakoimisessa onnistuvat ne, jotka rakentavat oman visionsa tulevaisuudesta ja kulkevat määrätietoisesti sitä kohti. Tällaisesta tekemisestä on ollut kyse suurten poliittisten visioiden toteutumisessa, kuten hyvinvointivaltion luomisessa tai kuulentojen toteuttamisessa.

Tehtävänämme Sitrassa on rakentaa huomisen menestyvää Suomea ja tavoitteenamme se, että Suomi menestyisi kestävän hyvinvoinnin edelläkävijänä. Siksi ennakointi ei voi olla irrallinen osa asiantuntijoiden työtä, vaan sen tulisi olla tiiviisti läsnä erilaisissa käytännön projekteissa, joissa olemme mukana.

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.

Mistä on kyse?