Voiko Saksan vaalitulos enteillä länsimaisen demokratian loppua?

Poliittiset tutkijat ovat pitkään väitelleet siitä, onko populismi demokratialle korjaava voima vai uhka. Tutkimus tukee molempia väitteitä (Mudde ja Kaltwasser 2012).

Populismi on demokratian terveystarkastus. Mitä huonommin demokratia voi, sitä enemmän populismia myös on. Tällä mittarilla länsimaisella demokratialla ei mene hyvin.

Viimeaikaisten kyselytutkimusten mukaan kuitenkin selvä enemmistö maailman väestöstä kertoo edelleen haluavansa asua demokraattisesti hallitussa maassa. Käsitykset demokratiasta eivät ole muuttuneet niin dramaattisesti kuin mitä Trumpin valinta presidentiksi, Britannian EU-jäsenyydestä pidetty kansanäänestys tai vaikkapa Unkarin ja Puolan ja Saksan viimeaikainen kehitys antaisi uskoa.

Kysymys onkin siitä, kohdistuuko kansalaisten tyytymättömyys demokratian perusperiaatteita kohtaan vai pelkästään järjestelmään ajan myötä tulleisiin vikoihin.

3 VÄITETTÄ POPULISMISTA UHKANA DEMOKRATIALLE

1. Populistit vastustavat pluralismia. He väittävät, että vain he ovat kansan oikeita edustajia. Onkin aivan eri asia väittää, että mekin olemme osa kansaa, kuin julistaa, että vain me olemme kansa. Tämä edustajuusväite ei ole luonteeltaan empiirinen vaan moraalinen, mistä seuraa, että populistit voivat aina väittää, että kuka tahansa, joka ei tue heidän asiaansa, ei myöskään ole kunnon kansalainen. Ajattelumalli kiteytyy Britannian EU-erokampanjan pääarkkitehdin Nigel Faragen kommentissa äänestysvoiton jälkimainingeissa, kun hän totesi, että kyseessä oli kunnon ihmisten voitto (victory for real people). Samalla hän tuli määritelleeksi ne 48 prosenttia kansalaisista, jotka äänestivät unionissa säilymisen puolesta, joksikin muuksi kuin kunnon ihmisiksi.
2. Usein populistit pyrkivät vallan kahvassakin esiintymään kuin he olisivat sorrettu vähemmistö.
3. Populistien hallintotavassa korostuu aina kolme piirrettä, jotka johtavat autoritääriseen johtamiseen:

1. Pyrkimys kaapata koko hallintokoneisto oman puolueen haltuun

2. Korruptio

3. Kansalaisyhteiskunnan systemaattinen tukahduttaminen

 3 VÄITETTÄ POPULISMISTA DEMOKRATIAN KORJAAVANA VOIMANA

1. Populismi tuo politiikan takaisin politiikkaan. Se elvyttää demokraattiseen politiikkaan kuuluvan vastakkainasettelun ja voi lisätä demokraattisen järjestelmän vastuullisuutta siirtämällä asioita takaisin politiikan piiriin. Siten se on politiikan oikeudellistumisen ja ekonomisoitumisen vastavoima.
2. Populismi antaa äänen politiikasta syrjäytyneille ryhmille. Niin kauan kun protesti säilyy demokraattisen järjestelmän sisällä, ei populismi muodosta uhkaa demokratialle. Parhaimmillaan populistinen politiikka tukee moninaisuutta.
3. Populismi nostaa poliittiselle agendalle perinteisten puolueiden hyljeksimiä teemoja, jotka ovat isolle osalle kansalaisista tärkeitä (maahanmuutto- ja EU-kritiikki).

 KAIKKEIN TÄRKEINTÄ ON MITÄ TAPAHTUU SEURAAVAKSI

Lopulta populismin vaikutus demokratiaan riippuu monista tekijöistä: valtion vaali- ja puoluejärjestelmän rakenteesta (esim. presidentiaalinen vs. parlamentaarinen järjestelmä, monipuoluejärjestelmä vs. kaksipuoluejärjestelmä), populistisen puolueen asemasta puoluejärjestelmässä, kyseisen puolueen kannatuksesta, siitä ovatko populistit hallituksessa vai sen ulkopuolella sekä valtion demokratian tilasta ylipäätään.

Oppositiosta käsin populistit eivät ole muodostuneet uhaksi demokratialle, mutta lukuisat tuoreet esimerkit puhuvat sen puolesta, että saatuaan vahvan valta-aseman, populistiset puolueet voivat todella horjuttaa demokraattista järjestelmää. Niiden tavassa hallita on maasta riippumatta monia yhtäläisyyksiä.

Saksassa populistinen puolue on edelleen oppositiossa, mutta kysymys kuuluu, kuinka kauan? Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia paitsi Saksalle niin koko länsimaalaiselle demokratialle.