Voittajaksi ilman lottoamista

Osallistumme parhaillaan maailman suurimpaan veikkaukseen, ilmastolottoon. Tässä pelissähän logiikka menee näin: Laitetaan laput silmille ja väitetään, että ilmastonmuutos on myytti ja muuttuneet sääolot vain luonnon normaalia vaihtelua. Uskotaan sitä marginaalia tutkijoista, jotka näitä väitteitä tukevat. Jatketaan investoimista fossiilisiin polttoaineisiin, koska öljyn hinnanhan on pakko nousta, kun varannot vähenevät ja energian hinta kohoaa. Ja hei, eihän se öljy nyt oikeasti edes lopu. Kilpajuoksu fossiilisista varannoista ja niiden käyttämisestä (Race to the bottom) kiihtyy.

Entä jos olemmekin lotonneet väärällä logiikalla tai pelin säännöt muuttuvat? Anthony Hobley Carbon Tracker -järjestöstä auttoi meitä ymmärtämään sidonnaisuuttamme fossiilisiin polttoaineisiin ja sen luomaa riskiä vieraillessaan toukokuussa Suomessa. Pysyäksemme alle kahden asteen lämpötilan nousussa ainakin 2/3 tunnetuista fossiilista raaka-ainevarannoista täytyy jättää polttamatta. Toisin sanoen kaksi kolmesta arvasta ei voita, vaan niitä lunastamalla investoi varantoihin, joista uhkaa tulla arvottomia (stranded assets). Noh, yksi arpa voittaa kuitenkin! Mutta entäpä jos tästäkään arvasta saatu voitto ei ole odotetun arvoinen? Mitä jos markkinahinnassa on kupla tai päästöille määrätään hinta? Tällöin jättipotista tuleekin 3 oikein ja lisänumero, jos sitäkään.

Mutta eihän maailmanlaajuista päästökattoa ole eikä hiilidioksidipäästöillä ole hintaa. Ei olekaan – vielä. On kuitenkin todennäköistä, että kumpikin tullaan säätämään. Juuri syyskuun YK:n ilmastokokouksessa 1.000 yritystä, mukaan lukien joukko suomalaisia suuryrityksiä ja 73 maata vaati hiilelle hintaa. SuomiAreenalla taas vaadittiin tiukempaa lainsäädäntöä. Ilmastolotossa, niin kuin investoinneissa yleensäkin, arvan ostaminen on valinta: se lukitsee meidät tiettyyn asetelmaan, jonka mahdolliset voitot lunastetaan joissain tapauksissa vasta vuosikymmenien päästä. Maailma muuttuu – järkevä tekee päätökset tätä silmällä pitäen.

Kauaskantoisempien sijoitusriskien lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset konkretisoituivat jo Thaimaassa vuonna 2011. Rankkojen tulvien vuoksi koko maa oli kuukausia lähes pysähdyksissä, ja monet kansainväliset yritykset kärsivät tuotantohäiriöistä. Autovalmistajista tämä maksoi eniten Toyotalle: yhteensä 1,55 miljardia US-dollaria tulonmenetyksenä, kun 260 000 auton valmistus viivästyi. Kerrannaisvaikutukset ulottuivat kolmeen maahan ja 11 000 menetettyyn työpaikkaan. Uskoopa ilmastonmuutoksen tai ei, eikö ole fiksua olla varautunut ja tehdä tietoisia päätöksiä lottoamisen sijaan?

Fiksut ovat jo huomanneet, että kannattaa mieluummin olla itse mukana luomassa peliin uusia sääntöjä sen sijaan, että hangoittelisi muutosta vastaan. Edelläkävijät ovat myös parhaassa asemassa tarjoamaan muille ratkaisuja. Otetaan esimerkiksi 1970-luku, Suomen järvet ja sellu- ja paperiteollisuus. Kansalaisten paineessa ja tiukkenevassa säädösympäristössä yritykset joutuivat kehittymään rajusti. Nykyään suomalainen sellu- ja paperiteollisuus on tunnustetusti maailman huippua ja ratkaisuillamme on vientiä ympäri maailmaa.

Muokataksemme ilmastonmuutoksen haasteista mahdollisuuksia meidän tulee Business for Social Responsibility -järjestön mukaan ilmastonmuutoksen tuomien riskien ja mahdollisuuksien rinnalla ymmärtää, että muutos vähähiiliseen yhteiskuntaan sisältää myös riskejä. Jotta voimme hallita kaikkia näitä riskejä, tarvitaan laajaa ja rohkeaa yhteistyötä eri sektoreiden ja sidosryhmien välillä. Strategiamme pitää olla kunnianhimoinen, mutta saavutettavissa oleva, jotta teoillamme on oikeasti merkitystä. Esimerkkejä ilmastoteoista saa McKinseyn laskelmista (kuva alla), joissa eri ratkaisuiden tuoma päästövähennys ja taloudellinen potentiaali on laskettu. Ja kappas, monethan niistä ovatkin erittäin kannattavia myös kukkarolle!

Emme aloita muutospolun rakentamista tyhjästä, sillä meillä on osaamista, teknologiaa, demokratiaa, toimiva kansalaisyhteiskunta ja sitä maailmankuulua sisua. Suomella onkin erinomaiset mahdollisuudet kuulua muutoksessa voittajien leiriin – mutta meidän on päätettävä kuulua sinne. Meidän pitääkin kysyä itseltämme, haluammeko yksilöinä, yhteisöjemme ja yrityksiemme työntekijöinä ja johtajina sekä kansana olla niitä, jotka tietoisesti pienentävät riskiä ja muokkaavat haasteesta mahdollisuuden. Vai niitä, jotka uskovat vielä jonain päivänä voittavansa lotossa.