Yhdessä oppimalla kestävään tulevaisuuteen

Olemme kohdanneet lyhyessä ajassa akuutteja kriisejä. Eurooppalainen turvallisuusajattelu on kokenut mullistuksen muutamassa viikossa. Venäjän hyökkäys on tuonut sodan aiempaa lähemmäksi. Myöskään ekokriisi ei ole hävinnyt mihinkään. Sivistys voi olla yksi parhaista keinoista vastata rauhattomuuden ajan ja demokratiakriisin haasteisiin.

Kestävän tulevaisuuden luominen tärkein sivistystehtävämme

Ekokriisi on aikamme keskeisin kohtalonkysymys. Ajatus ilmastokatastrofista voi tuntua lamauttavalta. Toivoa luo kuitenkin se, että kestävän kehityksen välttämättömyys on nostettu esiin laajasti eri alojen asiantuntijoiden toimesta. Lisäksi sen erottamattomina osina nähdään yhä useammin sosiaalinen kestävyys ja oikeudenmukaisuus sekä vaatimus järjestelmätason muutoksista. Ymmärrys asioiden yhteenkietoutuneisuudesta on lisääntynyt.

Nyt on yhdestoista hetki kysyä, mitä on merkityksellinen elämä. Tehtävää on paljon. Emme voi tyytyä hienosäätämään nykyistä järjestelmää, joka perustuu kulutuksen, kilpailun ja jatkuvan kasvun ihanteille. Meidän on asetettava uudelleen arvot ja asiat, joita kasvamme yhteiskunnan jäseninä haluamaan. Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Veli-Matti Värri kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikaan.  

Kasvatuksen ja sivistystyön kentillä nähdään tarve uudenlaisille tavoitteenasetteluille ja pedagogiikalle. UNESCOn marraskuussa 2021 julkaisema Futures of Education -raportti painottaa elinikäisen oppimisen ja koulutuksen roolia kestävän tulevaisuuden luomisessa. Raportti myös linjaa suuntaviivoja koulutuksen uudelleen ajattelemiseksi.

Kasvatuksen ja sivistyksen kentillä on laajaa liikehdintää muutoksen toteuttamiseksi. Kaikille koulutusasteille on kehitetty kestävän kehityksen sisältöjä. Eri alojen tutkijat työskentelevät aiheen parissa omista näkökulmistaan käsin. Kirjastot järjestävät ilmastolukupiirejä. Taidekentän toimijat pohtivat aktiivisesti taiteen positiivista roolia muutoksessa ja luovat kestävän kehityksen residenssejä. Museot välittävät tietoa ja ymmärrystä luonnon merkityksestä ja kestävyydestä sekä työskentelevät aktiivisesti myös antirasismin ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Myös kansalaiset ovat liikkeellä. Erityisesti nuoret ovat järjestäytyneet ilmastokysymysten puolesta, esimerkkinä Fridays for Future -liike, jossa koulun sijaan vietetään perjantait mieltä osoittaen. Lukemattomissa järjestöissä toimitaan kestävän tulevaisuuden eteen.

Ekokriisi haastaa elämäntapamme ja ihanteemme. Eri ryhmät muun muassa vapaan sivistystyön kentällä ovat nyt muutosagentteja. Vapaan sivistystyön kentällä myös etsitään aktiivisesti keinoja kansalaisten liikehdinnän tukemiseen paremmin. Liikehdinnän laajuus innostaa ja luo toivoa. On nähtävissä sivistystoimijoiden kentän laajeneminen ja yhteistyötä vaikeuttavien siilojen murtuminen.

Kestävä kehitys vaatii paradigmanmuutosta

Hyvinvoinnin kannalta ratkaisevaksi ajatellun talouskasvun maksimointi johtaa pahimmillaan koulutuksen kriisiin: sen nimissä ajetaan alas taitoaineita ja koulutusaloja, joiden ei ajatella tuottavan aineellista hyötyä. Uhkana on, että samalla kasvattaminen kriittiseen ajatteluun ja suvaitsevaisuuteen hiipuu ja oppiminen kapenee tarkoittamaan vain osaamista. Tämä on valitettavan totta myös Suomessa. Pidäkkeettömän talouskasvun tulonjakoa tasaavista tai yhteiskunnallista eriarvoisuutta vähentävistä vaikutuksista ei kuitenkaan ole näyttöä. Sen tuhoista antavat tuskallista näyttöä esimerkiksi IPCC-raportit.

Koulutus ja kasvatus ovat yhteistä pääomaamme. Niiden tärkeys yhteiskunnan kannalta on laajasti tiedostettu. Koulutukseen ja kasvatukseen kohdistuu loputtomasti odotuksia, osin keskenään ristiriitaisiakin. Myös uudistamisvaateita esitetään säännöllisin väliajoin. Niitä perustellaan usein oppilaitosten jälkeen jäämisellä muusta kehityksestä. Pisa-menestyksen ja digitalisaatiokehityksen myötä kiinnostus koulun kehittämiseen koulumaailman ulkopuolelta on kasvanut räjähdysmäisesti. Yritykset haluavat osaksi koulua esimerkiksi koulutusviennin, konsultoinnin tai teknisten alustojen ja sovellusten tarjoamisen kautta. Suunniteltavien uudistusten tulee kuitenkin jatkossakin pohjata tutkimustietoon.

Luotettavan tiedon merkitys ei vähene

Kvs-säätiö (Kansanvalistusseura sr.) on elävä esimerkki siitä, miten sivistystehtävä elää ajassaan. Olemme jo lähes 150 vuoden ajan muokanneet tehtävämme aina uudelleen suhteessa ympäröivän yhteiskunnan asettamiin muutoshaasteisiin ja oppimisen tarpeisiin.

Siinä missä 1800-luvun lopulla jokaiselle tarpeellisten tietojen ja taitojen välittäminen yhteiskunnan muutoksessa toimimiseksi merkitsi suomenkielisen materiaalin julkaisemista tai 1920-luvulla kirjekursseja, nykypäivänä työskentelemme muun muassa aikuiskasvatuksen vihreän siirtymän, yhdessä oppimisen ja perustaitojen ja medialukutaidon eteen Suomessa ja muualla. Kirjekurssit ovat vaihtuneet etäopetukseksi, mutta oppiminen viedään edelleen niiden luo, jotka eivät syystä tai toisesta pääse osallistumaan koulutukseen lähiympäristössään. Vaikkapa siksi, että sattuu asumaan vankileirillä. Globaali toiminta on tärkeä painopiste toiminnassamme.

Arkisivistyksen määrittelemme yhdessä oppimiseksi, jotta voimme huolehtia toisistamme ja ympäristöstä.

Sivistys on paljon muutakin kuin kirjaviisautta. Sivistykseen kuuluu kuitenkin tutkittu, luotettava tieto. Tutkitun tiedon edistäminen ja esiintuonti on kuulunut säätiön ydintavoitteisiin läpi sen historian. Olemme esimerkiksi tarttuneet keskustelukulttuurin polarisaatioon, johon liittyy myös populismin, valeuutisten ja vaihtoehtoteorioiden nousu. Tutkittu tieto kohtaa monenlaista vastustusta. Ilmiötä on selitetty maailman nopealla muutoksella ja monimutkaisuuden lisääntymisellä. Yksinkertaisia selityksiä useimpiin ilmiöihin ei yksinkertaisesti ole.

Tilaa yhdessä oppimiselle 

Kvs-säätiö avaa elokuussa yleisölle uuden Sivistyksen ja oppimisen tiedekeskuksen, Sopen. Soppi tarjoaa ajan ja paikan pysähtyä pohtimaan koulutusta ja kasvatusta niin menneisyyden kuin tulevaisuuden näkökulmasta: Mikä meille on ollut eri aikoina tärkeää? Mitä meidän tulee oppia? Mikä tuntuu ajattomalta, arvokkaalta ja luovuttamattomalta? Mikä todella on edistystä, kehitystä tai kasvua? 

Ihminen tai yhteiskunta ei tule koskaan valmiiksi, opimme uutta ja syvennämme ymmärrystämme maailmasta alituisesti. Muutos voi, ja saa herättää tunteita. Keskusteluille on luotava turvallista tilaa. Tarvitsemme sitoutumista tiettyihin, luovuttamattomiin arvoihin, kuten ihmisarvoon ja yhdenvertaisuuteen.

Sopen tavoitteena on lisätä ymmärrystä sivistyksestä yhteiskunnallisena tehtävänä, ja etsiä ratkaisuja sen edistämiseen kasvatuksen ja sivistystyön kentillä. Olemme Suomessa ennenkin toteuttaneet sivistystehtävää menestyksekkäästi ja nousseet korkean osaamisen yhteiskunnaksi. Kehityksestä on hyvä olla tietoinen, sivistysperinteemme on edelleen tutkimisen arvoinen.

Sivistykseen on liitetty vuosisatojen ajan ajatus olemassa olevan ylittämisestä. Jatkamme myös Sopen kehittämistä avaamisen jälkeenkin. Emme saa jatkossakaan lakata kysymästä, mitä sivistys on meille tässä ja nyt.

Sopen sisältöjen koostamista tehtiin Sitran Sivistys+-projektin tuella. Sisältöjen koostamiseen osallistui laaja-alainen, sitoutunut asiantuntijaryhmä. Olemme tehneet yhteistyötä ja oppineet paljon muilta Sivistys+-projektin hanketoimijoilta. Jatkamme keskusteluja myös kumppaniverkostossa toteutettavan Sivistysviikon yhteydessä. Sivistys+-projektille kuuluu suuri kiitos keskustelun ja yhteistyön mahdollistajana ja aktiivisena tukijana!