Yhteiskuntasitoumuksen tavoitteet ja irtikytkennän haasteet

Olin kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa keskiviikkona 20.4. käyttämässä asiantuntijapaneelin puheenvuoron. Nostin siinä esiin kestävyyteen liittyviä irtikytkennän haasteita. Irtikytkennästä ja siihen liittyvistä haasteista keskustellaan ja väitellään tutkimuskirjallisuudessa vilkkaasti. Niiden kautta voidaan myös ymmärtää, miten kiehtovan ja haastavan kokonaisuuden kanssa toimikunta on tekemisissä ja minkälaiseen kontekstiin yhteiskuntasitoumuksen tavoitteet asettuvat.

Viimeisten vuosikymmenten aikana ympäristöhaitat ovat kasvaneet talouskasvun myötä. Toisaalta talouskasvu on parantanut hyvinvointia. Talouskasvua, hyvinvointia ja ympäristöhaittoja ilmaisevat käyrät ovat osoittaneet jatkuvaa kasvua. Mutta nyt nämä yhteydet vaativat uudenlaista asentoa ja siksi tarvitaan kolmenlaista irtikytkentää.

Haaste #1: Talouskasvu kytkettävä irti ympäristöhaittojen kasvusta

Ensinnäkin talouskasvu tulisi kytkeä irti ympäristöhaittojen kasvusta. Tämän irtikytkennän onnistumisen mahdollisuuksista on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka näyttävät, että kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Esimerkiksi Maailman energiajärjestö IEA julkisti maaliskuussa näyttävästi, että maailman energiantuotantoon liittyvät päästöt ovat pysyneet samalla tasolla toista vuotta peräkkäin, vaikka maailmantalous on kasvanut. Uusiutuvien energiamuotojen kasvu on ilahduttava kehityssuunta. Uutisen jälkeen monet tutkijat ovat kuitenkin julkaisseet kriittisiä näkemyksiä, joissa kyseenalaistetaan irtikytkentä, koska kyseessä ovat vain energiantuotannon päästöt ja esimerkiksi kulutusperustaiset päästöt ovat edelleen kasvaneet. Kiistelyn sijaan olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, mistä ollaan yhtä mieltä: kasvihuonekaasupäästöt pitää saada lähelle nollaa vuoteen 2050 mennessä.

Haaste #2: Hyvinvoinnin ylläpitäminen irrotettava talouskasvusta

Toinen irtikytkennän haaste koskee hyvinvoinnin ylläpitämisen irrottamista talouskasvusta. Viimeisten vuosikymmenten aikana talouskasvu on lisännyt hyvinvointia ja yleisesti ottaen vauraissa maissa ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämään. Sillä, miten vauraus jakautuu, on kuitenkin suuri merkitys. Siksi on tärkeää, että yhteiskuntasitoumuksen päivityksessä on nostettu vahvasti esiin eriarvoisuuden vähentämisen tavoite.

Talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamisen irtikytkentä on ajankohtainen haaste, koska talouskasvu on hiipunut eivätkä ekonomistitkaan uskalla ennustaa lähitulevaisuudelle voimakkaan kasvun kautta. Hyvinvoinnin turvaamisen tavoitteesta kiinni pitäminen on ympäristöhaittojen vähentämisen lisäksi toinen reunaehto, josta ei voi tinkiä. Onkin etsittävä kiireellisesti vastauksia siihen, miten yhteiskunta voi tuottaa ja jakaa hyvinvointia talouskasvusta riippumattomalla tavalla.

Haaste #3: Hyvinvoinnin tavoittelu kytkettävä irti ympäristöhaittojen kasvusta

Kolmas irtikytkennän haaste liittyy hyvinvoinnin ja ympäristövaikutusten yhteyteen. Nykyisin hyvinvoinnin tavoittelu eli esimerkiksi asumisen, työnteon ja matkustamisen tavat kasvattavat usein haitallisia ympäristövaikutuksia. Tehokkuutta tulisikin nyt tavoitella ennen kaikkea hyvinvoinnin ekotehokkuudessa eli siinä, että mahdollisimman pienellä materiaalipanoksella saadaan ylläpidettyä korkeaa hyvinvoinnin tasoa.

Kestävän tulevaisuuden kannalta keskeisintä on kytkeä irti hyvinvoinnin tavoittelu ympäristöhaittojen kasvusta. Tähän irtikytkentään ei välttämättä tarvita talouskasvua.

Tavoitteena kestävä talous

Kaikkiaan voidaan nähdä, että talouskasvun merkitys ja rooli irtikytkentöjen tavoittelussa on epävarma ja osin ristiriitainen. Kestävää kehitystä tavoitellessa tämän epävarmuuden ei pitäisi kuitenkaan antaa hämärtää päätöksentekoa ja hidastaa toimintaa. Turvallista on tavoitella kestävää taloutta, jonka tehtävänä on tuottaa hyvinvointia luonnon kantokyvyn rajoissa, kuten yhteiskuntasitoumuksen päivityksessäkin hyvin jo tunnistetaan.

Yhteiskuntasitoumuksen kahdeksan tavoitetta on hyvä nähdä osana tätä irtikytkennän tavoitteiden kokonaisuutta, jossa kehityskulut vaikuttavat toisiinsa. Haasteiden tunnistaminen havainnollistaa, että sitoumukset voivat olla myös jännitteisessä suhteessa toistensa kanssa eikä kestävässä kehityksessä voida keskittyä vain esimerkiksi vaikuttamismahdollisuuksien kasvattamiseen tai päästöjen vähentämiseen. Irtikytkentöjen onnistuminen on kriittisen tärkeää, kun pyritään luonnon kantokyvyn turvaavaan, hyvinvoivaan ja globaalisti vastuulliseen Suomeen.

Tarvitaan tuuppausta

Yhteiskuntasitoumuksessa korostetaan osuvasti kestävien valintamahdollisuuksien merkitystä. Nykyiset kestämättömät rakenteet purkautuvat vain niin, että yksilöt, yritykset ja kunnat voivat tehdä kestäviä valintoja. Siksi tarvitaan monenlaisia tuuppaamisen muotoja taloudellisesta ohjauksesta infrastruktuurin muutoksiin tai hienovaraisempaan kulutusvalintojen suuntaamiseen. Tämä kestävien valintamahdollisuuksien lisääminen on tärkeä keino, joka voisi näkyä nykyistä vahvemmin kaikessa kestävän kehityksen edistämisessä.

Yhteiskuntasitoumus ja Agenda 2030 antavat selkeitä suuntaviivoja ja tavoitteita kestävän kehityksen toimikunnan työskentelyyn ja poliittiseen päätöksentekoon. Ne muodostavat eri tavoitteita yhdistävän kestävän kehityksen viitekehyksen, jonka kautta kaikkea valtionhallinnon päätöksentekoa ja esimerkiksi hallituksen esityksiä ja budjettiesityksiä voidaan jatkossa arvioida. Ne antavat myös vahvan selkänojan, jonka varassa toimikunta voi edistää kestävää kehitystä ja sitoumuksen, johon vedoten kansalaiset voivat vaatia rohkeita uudistuksia.

Katso Tuulin esitys: