Yksilölliset polut – ratkaisu työelämän muutokseen vai täysi myytti?

Helmikuisessa A-studiossa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja työministeri Jari Lindström (ps) keskustelivat elinikäisestä oppimisesta. Molemmat olivat hyvin perillä maailman ja työelämän muutoksesta:

”Työuran aikana on monta uraa.”

”Jos teet työtä yksin, kone voi korvata sinut. Työstä tulee vuorovaikutteisempaa, koska sitä kone ei pysty niin helposti tekemään.”

Mutta kesken ohjelman Antti Rinne painotti poikkeuksellisen voimakkaasti, että kaikkien pitäisi lukea Demos Helsingin tulevaisuudentutkija Roope Mokan kolumniteksti Ylen sivuilta. Vahva suositus siis, mutta mitä Mokka kirjoitti?

Hän kirjoitti ”Engelsin paussista”. Sen aikana, vuodesta 1790 vuoteen 1840 talous kasvoi, mutta ihmisten tulot eivät. Mitä jos nyt on samanlainen tilanne – entä jos talous alkaa kasvaa vasta 2050? Hukkaammeko kokonaisen sukupolven, Mokka kysyi ja jatkoi:

”Ei voi vain uskoa, että samalla tavalla kuin maatalouden jälkeen syntyi teollisuus ja teollisuuden jälkeen palvelut, näiden jälkeen kyllä syntyy jotain. Epäilemättä syntyy. Siitä ei ole kyse. Emme vain voi menettää kokonaista sukupolvea odottaessamme uuden talouden syntymistä.”

Vastauksista löytyi merkittävä teema

Sitran Ratkaisu 100 -haastekilpailua varten kysyttiin suomalaisilta, mikä haaste erityisesti kaipaisi ratkaisua. Vastauksista löytyi yksi merkittävä teema: kaikkien osaamisen tunnistaminen ja ottaminen käyttöön. Se valittiin kilpailulla ratkaistavaksi haasteeksi.

Rinteen ja Mokan huomiot nostavat teeman suorastaan huutavan tärkeäksi. Sitä se on myös suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta. Materiaalista ja osumista ei ollut pulaa, kun selvitimme Osaaminen käyttöön -haasteeseen liittyvää keskustelua suomalaisessa toimituksellisessa mediassa ja blogeissa. Erityisesti tarkasteltiin sitä, minkälaisia argumentteja ja teemoja osaamiskeskustelussa nousee esiin. Näkökulmina olivat niin maahanmuuttajat, osatyökykyiset, elinikäinen oppiminen, nuoret, tutkintojen ulkopuolisen osaamisen tunnistaminen kuin työssäolevien osaaminen.

Koko selvityksen voi lukea täältä, mutta yhden kiinnostavan puhetavan voi löytää melkein jokaisen näkökulman alla käytävästä keskustelusta. Merkittävän moni toimija peräänkuuluttaa ”yksilöllistä ohjausta”, ”yksilöllistä tukea” tai ”yksilön oman motivaation löytämistä”.

Kärjistäen voi sanoa, että yksilölliset polut ovat ratkaisu monenlaiseen osaamisen tunnistamiseen ja käyttöön ottamiseen. Ratkaisu kuulostaa tietysti hyvältä.

Uusia kysymyksiä  edessä

Mutta samaan aikaan kuulostaa siltä, että joiltain osin keskustelussa eletään viime vuosisataa. A-studio -ohjelmassa kysymyksenasettelu meni näin: kun osaamistarpeet muuttuvat, irtisanooko yritys vai kouluttaako se olemassa olevaa henkilöstöä?

Osin relevantti kysymys, mutta se koskee vain vakityövoimaa. Kysymys on erityisen huono, kun sitä vertaa siihen mitä tiedämme tulevaisuuden työstä: meitä odottaa maailma, jossa on vähemmän työtä tai ainakin työpaikkoja, vähemmän palkkatyötä.

Se tarkoittaa, että vaikka tunnistaisimme osatyökykyisten tai maahanmuuttajien tai kenen vain osaamista kuinka hyvin, meidän pitää vielä sen jälkeen vastata uusiin kysymyksiin: Mihin ja miten tuota osaamista käytetään niin, että siitä hyötyvät niin yksilö kuin yhteisö hänen ympärillään – ja sitä kautta koko yhteiskunta?

Silloin vastaus ei ole se, että ”hallitus sopi työntekijän oikeudesta kolmeen koulutuspäivään”, kuten A-studiossa muisteltiin menneitä saavutuksia.

Ovatko yksilölliset polut varteenotettava ratkaisu vai täysi myytti? Aiheesta keskustellaan 18.5. Kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä Osaamisen myytinmurskaajat -iltapäivässä. Tule mukaan tai osallistu keskusteluun verkossa.

RIKU SIIVONEN