OSALLISTAMISHANKKEITA ON SYYTÄ TUTKIA MONIPUOLISESTI JA KRIITTISESTIKIN

Uusien osallistumis- ja osallistamishankkeiden laaja kansainvälinen ja suomalainenkin buumi edellyttää myös hankkeiden tutkimuksellista tarkastelua. Perustutkimusta osallistumisesta tarvitaan. Tärkeitä kysymyksiä ovat mm. ketkä osallistuvat, millä tuloksella, mihin halutaan vaikuttaa, millä tavoin halutaan vaikuttaa, minkälaisiin hallinnollisiin hankkeisiin osallistuminen on mielekästä ja minkälaisiin hankkeisiin osallistuminen puolestaan vastenmielistä tai vähemmän palkitsevaa. Tällaista tutkimusta tarvitaan lisää.

 

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämiskeskus kokoaa esimerkiksi seuraavan laista tutkimusta:

 

Tutkimuksessa herätettyjä kysymyksiä ovat esimerkiksi:

 

– Ovatko osallistamishankkeet todella kansalaisosallistumisen väyliä vai enemmänkin hallinnon tapa legitimoida päätöksentekoaan, sitouttaa kansalaiset hallinnon näkökulmiin

 

 – Asetetaanko hankkeissa kansalaisosallistumiselle valmiit muodot ja agendat, joihin kansalaiset voivat vain asettua ja sopeutua; kenen taholta hankkeita lanseerataan ja miten niiden muodot määritellään

 

 – Välittyykö ja vaikuttaako kansalaisten praktinen tieto/kokemus päätöksenteossa; onko kansalaisosallistuminen uusissa hankkeissa vaikuttavaa ja tuloksekasta?

 

– Ovatko suoran osallistumisen muotoja etsivät hankkeet ristiriidassa edustuksellisten demokratiaelinten toiminnan kanssa ja vievätkö ne niiden päätöksentekokapasiteettia?

 

– Onko uusissa hankkeissa todella kyse demokratiasta vai enemmänkin hallinnosta, jonka tuloksekas toiminta kylläkin edellyttää asiakkaiden kuulemista?

 

– Miksi hankkeiden ajatellaan olevan ”uusia” ja miten ne suhteutetaan ”vanhoihin” osallistumisen tapoihin tai demokratiakäsityksiin; miksei ”vanhoja” tapoja haluta korjata?

 

– Mikä on osallistamisen merkitys kansalaistoiminnan näkökulmasta?

 

– Minkälaisia edellytyksiä ja reunaehtoja erilaiset käsitykset osallistumisesta asettavat julkisille areenoille tai ”medioille ja toimijoiden pääsylle niihin?

 

– Millaisia odotuksia ja vaatimuksia osallistuminen asettaa osallistujille subjekteina, eli millainen on osallistuva subjekti?

 

– Minkälaisia kykyjä ja taitoja osallistuvalta subjektilta edellytetään?

 

Jyväskylän yliopiston aihealueen tutkijoita ovat esimerkiksi:

 

Marja Keränen: Keräsen johtama Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke ”Sameita vesiä”, Demokratia ja hallinta multilateraalisessa valtiossa” tutkii uusia tapoja puhua osallistumisesta; sitä mistä nuo tavat tulevat, miten ne toimivat ja miten sovittautuvat jo oleviin päätöksentekorakenteisiin. (https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/tutkimus/projekteja/sameita).

 

Pertti Lappalainen: Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelmassa yliopistolehtorina toimiva Lappalainen pohtii tutkimuksessaan kansalaisaktiviteettien (so. kansalaisosallisuuden, -osallistamisen, -osallistumisen ja -toiminnan) käsitteitä ja käytäntöjä. Hän toimittaa myös Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seuran julkaisemaa Kansalaisyhteiskunta-lehteä (http://www.kans.jyu.fi/lehti).

 

Tapio Litmanen: Suomen Akatemian akatemiatutkijana toimiva Litmanen on tutkinut laajalti esimerkiksi suomalaisten osallistumista energiapolitiikkaan. Tutkitut tapaukset osoittavat, että kansalaisosallistumiseen on innostusta, kiinnostusta ja motivaatiota, mutta valitettavasti monet edellä luetellut taustatekijät kytkeytyvät aitoon demokraattiseen vaikuttamiseen ja hyvään kokemukseen vaikuttamisen tärkeydestä. Tutkimuksessa ovat dokumentoineet hallinnollisesti jäykkiin osallistumisrakenteisiin liittyvät hyvät ja huonot puolet. ( https://staff.jyu.fi/Members/tlitmane).

 

Lauri Siisiäinen: Suomen Akatemian tutkijatohtorina toimiva Lauri Siisiäinen lähestyy osallistumista/osallistamista erityisesti julkisen tilan ja medioiden muodostumisen näkökulmasta. Hän kysyy, miten käsitykset osallistumisesta ohjaavat julkisuuden ja mediatilojen muodostumista ja toimijoiden pääsyä noille areenoille; millainen on näin muodostuva osallistuva subjekti ja millaisia kykyjä ja taitoja häneltä edellytetään. Ja asettavatko nuo määreet epädemokraattisia rajoja osallistumiselle?

 

Esimerkkejä kansalaisvaikuttamisesta energiapolitiikan alueella: Ehdotamme että esimerkiksi Pro Hanhikivi –liikkeelle, joka vastustaa Fennovoiman ydinvoimalan sijoittamista Pyhäjoelle, annettaisiin mahdollisuus kertoa omasta ruohonjuuridemokraattisesta toiminnastaan ja näistä kokemuksistaan Sitran demokratiapäivässä. Heidän ennakkoluuloton innovaationsa on esimerkiksi kansainvälisen energiayhtiö E.ON:in osakkeen ostaminen ja osakkeenomistajana osallistuminen yhtiön yhtiökokoukseen sekä puheen pitäminen kokouksessa Saksassa. Markkinavoimat on mielletty osittain demokraattisen vaikuttamisen ulkopuolella olevaksi, mutta tässä tapauksessa mentiin yhtiön toimintaan mukaan.

 

Toinen esimerkki demokratiakokeilusta koskee uraanin etsintää ja mahdollisia uraanikaivoshankkeita vastustavia liikkeitä Suomessa. Itäisellä Uudellamaalla toiminut liike organisoitui nopeasti ja ryhtyi tehokkaaseen vaikuttamiseen. Pitkälti liikkeen toiminnan vaikutuksesta työ- ja elinkeinoministeriö esti kaivosyhtiöiden aktiviteetit Itä-Uudellamaalla. Sen sijaan uraanihankkeita edistetään yhä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Vaikka näiden paikallisten liikkeiden tavoite on kaivosyhtiöiden tavoitteiden vastainen, liikkeillä on myös yleistä ympäristönsuojelullista ja ympäristöterveydellistä vaikutusta ohitse itse tapauksen. Uraanihankkeita vastustavien kansalaisliikkeiden esiintyminen demokratiapäivässä olisi myös yksi idea. Näiden esiintymisten pohjalta voisi edetä aitoihin rahoitettuihin demokratiakokeiluihin, joihin kytkettäisiin myös akateemista tutkimusta.

 

Tutkimuksemme kansalaisliikkeistä osoittavat, että moni kriittisesti eri hankkeisiin suhtautuva ryhmä kanavoi vaikuttamistarvetta ja myös pakottaa eri osapuolet parempaan argumentointiin, selkeämpiin linjauksiin ja terävämpään suunnitteluun ja toteutukseen. Juuri tätä argumentoinnin ja kansalaisretoriikan tutkimusta tarvitaan lisää. Kansalaisliikkeiden toiminta voi myös parantaa yleisempiä yhteiskunnallisia suunnittelu- ja hallintojärjestelmiä sekä vauhdittaa kehitystä yleisesti hyvänä pidettyyn suuntaan.

 

Marja Keränen