julkaisut

6+1 suositusta Suomelle

Miten sääntelyllä voidaan parantaa web 3.0 -liiketoiminnan edellytyksiä?

Kirjoittajat

Jaakko Lindgren, Otto Lindholm, Kristo Lehtonen, Helena Mustikainen ja Pyry Niikkonen

Julkaistu

Esipuhe

Internetin kehityksessä on käynnissä murros kohti seuraavaa vaihetta, web 3.0:aa, jossa pala­taan internetin alkujuurille eli hajautukseen. Hajautetussa mallissa tarvitaan pelisääntöjä, tietoturvaa ja luottamusta aivan uudella tavalla.

Web 3.0 -ajattelussa on mukana myös vahva yksityisyyden suojan painotus. Juuri tämä tekee siitä erityisen mielenkiintoisen mahdollisuuden. Hajautettu internet voi olla reilumpi kuin nykyinen eli sen avulla meillä on mahdollisuus rakentaa Sitran strategian mukaista eurooppalaiseen arvopohjaan perustuvaa ihmislähtöistä ja reilua datataloutta. Se kuitenkin riippuu meistä ihmisistä ja siitä, minkälaisia pelisääntöjä, lainsäädäntöä, teknologioita ja liiketoimintamalleja kehitämme.

On Suomen etu ymmärtää paremmin, mistä internetin seuraavassa vaiheessa on kysymys ja edesauttaa siihen liittyvän osaamisen ja verkostojen syntymistä Suomessa. Voimme kiihdyt­tää kestävän tulevaisuuden rakentamista web 3.0:n ja sen taustalla olevien hajautettujen tekno­logioiden avulla.

Yleinen käsitys Suomessa ja kansainvälisesti on, että web 3.0 -alalle tuleva sääntely on tarpeellista ja välttämätöntä, jotta sen laajempi käyttö on mahdollista. Samaan aikaan kanne­taan huolta myös siitä, ettei alan innovatiivisuutta estettäisi liiallisella sääntelyllä.

Sitra tuottaa tietoa, tekee kokeiluja ja kokoaa toimijoita yhteen. Haluamme olla mukana ennakoimassa uusia kehityskulkuja, jotta niihin voidaan aidosti vaikuttaa. Tässä selvityksessä halusimme selvittää lainsäädännön haasteita uuden vasta kehittyvän toimialan yritysten näkö­kulmasta, jotta alan liiketoimintamahdollisuuksia voidaan edistää. Jatkamme tiedon tuotta­mista aiheen parissa seuraavat kuukaudet ja julkaisemme artikkeleita, joissa paneudumme tarkemmin tämän uuden murroksen uhkien ja mahdollisuuksien takana oleviin ilmiöihin.

Tämä selvitys keskittyy erityisesti web 3.0 -toimialan yritysten liiketoiminnan edistämi­seen. Suositusten lähtökohtana ovatkin olleet yritysten kokemukset Suomen nykyisistä toimin­tamahdollisuuksista. Kiitämme haastatteluissa mukana olleita yrityksiä ja keskusteluihin osallistuneita startup-yrittäjiä siitä, että he avasivat meille toimialan arjen haasteita. Monet web 3.0 -yrittäjät suhtautuivat myönteisesti siihen, että Sitra yhdessä julkisen sektorin toimijoiden, kuten ministeriöiden ja verottajan kanssa, osoitti kiinnostusta alaa ja sen toimintaedellytyksiä kohtaan. Kiitämme hallinnon lohkoketjuverkostoa, joka on ollut aktiivisessa roolissa avaa­massa laajemmin sääntelyyn ja viranomaistoimintaan liittyviä näkökulmia. Kiitos myös Dottir Asianajotoimistolle selvitystyön laatimisesta.

Erityisesti kiitämme selvitystyön seurantaryhmäläisiä: Kiitos Laura Eiro, Tomi Paavola ja Maria Rautavirta liikenne- ja viestintäministeriöstä, Satu Vasamo-Koskinen ja Kristine Alanko työ- ja elinkeinoministeriöstä, Susanna Siitonen oikeusministeriöstä, Jonna Korhonen opetus-ja kulttuuriministeriöstä, Viveca Still valtiovarainministeriöstä ja Saku Airosmaa ja Jani Juva verohallinnosta arvokkaista kommenteista selvitystyötä tehtäessä. Heidän syvällinen osaami­sensa ja näkökulmansa olivat suureksi avuksi selvitystä tehtäessä.

15.2.2023

Kristo Lehtonen
Teemajohtaja, Reilu datatalous, Sitra

Helena Mustikainen
Web 3.0 hankekokonaisuusvastaava, Reilu datatalous, Sitra

Tiivistelmä

Web 3.0 on internetin kolmas sukupolvi tai kehitysvaihe, jonka tavoitteena on tarjota hajautet­tua päätöksentekoa ja kaupankäyntiä mahdollistavia palveluja.

Syksyllä 2022 Sitra ja Dottir keräsivät haastattelujen ja sidosryhmätapaamisten avulla näkemyksiä web 3.0:n tilasta Suomessa sekä sellaisista lainsäädännöllisistä toimenpiteistä, joilla kehitystä voitaisiin viedä eteenpäin. Selvitys pohjautuu haastattelutuloksiin sekä Dottirin laatiman Suomen, EU:n ja verrokkimaiden lainsäädäntövertailuun. Selvityksen taustalla tärkeässä osassa oli Sitran sidosryhmien kanssa tekemä yhteistyö.

Selvityksen lopputuloksena syntyneet 6+1 suositusta tarjoavat vastauksia siihen, millä osa-alueilla muutoksia nykyiseen sääntelyyn tulisi tehdä ja samalla huomioida muutoksessa oleva EU-sääntely. Lisäksi suositukset tuovat esiin sen, miten Suomi voisi toimia edelläkävijänä web 3.0 -toimialalla.

Sitran suositukset ovat:

  1. Kansallista virtuaalivaluuttasääntelyä on selkeytettävä. Selvityksessä havaittiin, että lakiin kirjattu virtuaalivaluutan määritelmä on epätäsmällinen, mikä heikentää oikeusvarmuutta ja tulkintojen ennustettavuutta. Lisäksi kryptoarvopaperin oikeustila on epäselvä, mikä aiheuttaa huolta siitä, etteivät tulkinnat ole yhdenmukaisia eri viranomais­ten kesken. Suosittelemme, että kansallinen virtuaalivaluuttasääntely saatetaan ennakoi­vasti EU:ssa valmisteilla olevan MiCA-asetuksen kanssa yhteensopivaksi ja kryptoarvo­paperin oikeustilaa selkeytetään tekemällä lisäykset kryptovarasta arvopaperimarkkina­lain arvopaperin määritelmään sekä sijoituspalvelulain rahoitusvälineen määritelmään.
  2. DAO:ja tulee säännellä kansallisesti osuuskuntalain pohjalta. Selvitys tuki havain­toa, että DAO:a, eli hajautettua itsenäistä organisaatiota, ei pysty tällä hetkellä rekisteröi­mään Suomeen. Suosittelemme, että DAO:ja tulee säännellä kansallisesti tekemällä tarvittavat muutokset osuuskuntalakiin ja siten mahdollistaa DAO:ille vapaaehtoinen rekisteröitymismahdollisuus Suomeen.
  3. Älysopimusten turvallisuus on varmistettava ohjeistuksilla. Selvityksessä havait­tiin, että älysopimusten turvallisuus ja haavoittuvuudet herättävät huolta. Suosittelemme, että älysopimusten turvallisuus varmistetaan kansallisilla ohjeistuksilla, jotta turvataan älysopimusten koodin laatu ja tietoturvallisuus.
  4. Kryptovarojen selkeä ja ennustettava verotus on varmistettava. Haastatteluissa toimijat kokivat kryptovaluuttojen verotuksen monimutkaiseksi. Suosittelemme, että verottaja varmistaa, että ohjeistukset kryptovaroista ja niiden ilmenemismuodoista saavuttavat alan yritykset ja toimijat. Lisäksi veroratkaisuja tulee ennakoida ja arvioida uudelleen jo ennen EU:ssa valmisteilla olevan MiCA-asetuksen voimaantuloa.
  5. Alan toimijoiden valvontaan ja neuvontaan on kohdistettava riittävästi resursseja. Lainsäädännöstä johtuvat epäselvyydet lisäävät tarvetta Finanssivalvonnan tulkinnoille ja haasteena on riittävä resursointi. Suosittelemme varmistamaan, että Finanssivalvonnalla on riittävät resurssit alan yritysten ja toimijoiden valvontaan ja että alan toimijat saavat asianmukaista neuvontaa.
  6. Matalan kynnyksen innovaatiotoimintaa on edistettävä sääntelyhiekkalaatikolla. Pienten yritysten näkökulmasta käynnistämisvaiheen velvoitteet koettiin liian raskaiksi. Suosittelemme, että perustetaan viranomaisten ja yritysten yhteistyötä vahvis¬tava sääntelyhiekkalaatikko eli kokeiluympäristö rahoitusteknologialle web 3.0 -kokeilu-ja innovaatiotoiminnan mahdollistamiseksi yritysten elinkaaren alkuvaiheessa.

Lisäksi suosittelemme, että web 3.0:n kehitystä edistetään Suomessa huomioimalla se kansallisen digitaalisen kompassin toimeenpanossa lisäämällä yhteistyötä, osaamista ja julkista tukea sekä vauhdittamalla tokenisaatiokehitystä eli digitaalisten varallisuusmuotojen yleistymistä.

1. Johdanto

Web 3.0:aa eli internetin kolmatta sukupolvea kuvataan hajautetuksi internetiksi. Web 3.0 voi mahdollistaa reilumman datatalouden ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamisen, mutta se riippuu siitä millä arvopohjalla sitä kehitetään.

Web 3.0 on internetin kolmas sukupolvi tai kehitysvaihe, jonka tavoitteena on tarjota hajautettua päätöksentekoa ja kaupankäyntiä mahdollistavia palveluja.

Web 1.0 viittaa internetin alkuaikoihin, jolloin verkkosivuja pystyi vain lukemaan. 1990-luvulla sähköpostista tuli tärkeä väline, ja aikakauteen osui myös tietotekniikka-alan huuma ja kuplan puhkeaminen. Sääntelyssä keskityttiin telealan avaamiseen kilpailulle.

Web 2.0 tarkoittaa internetin nykyvaihetta, jossa vuorovaikutteiset verkkopalvelut ovat valtavirtaa. Erilaisia markkina­paikkoja ja alustoja, kuten Facebook tai Uber, alkoi tulla laajemmin tarjolle 2000- luvun alkuvuosina. Samalla käyttäjistä kerätty data alkoi kasautua digijäteille. Yritykset hyödyntävät kerättyä dataa ihmis­ten profilointiin ja mainosten kohdentami­seen. Etenkin ilmaisten palvelujen käyttäjistä tuli asiakkaiden sijaan tuotteita. Nykyinen internetin kehitysvaihe on Sitran näkemyk­sen mukaan epäreilu, koska digijättien intressit ovat painottuneet liikaa yksilön ja yhteiskunnan kustannuksella. Euroopan unionissa säädettiin tärkeä tietosuoja-asetus (GDPR) vuonna 2016, joka antaa suojan henkilötiedolle ja tarjoaa myös keinoja hallinnoida omaa tietoa.

Web 3.0:aa eli internetin kolmatta sukupolvea kuvataan hajautetuksi internetiksi. Web 3.0 perustuu tiedon hallinnointiin siten, että erilaisten transaktioiden tekemiseen ei tarvita keskitettyä tahoa eikä välikäsiä. Hajauttamisesta voivat hyötyä kaikki yhteis­kunnan ja talouden alat, kuten rahoitussektori, terveydenhuolto, ruokahuolto ja kestävä kehitys. Web 3.0 voi mahdollistaa reilumman datatalouden ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamisen, mutta se riippuu siitä, millä arvopohjalla sitä kehite­tään.

Web 3.0:aan on kanavoitunut viime vuosina ennätysmäärä riskipääomaa, jopa enemmän kuin 2000-luvun internet-huuman aikana. Lohkoketjut eli hajautetut tietokannat ja metaversumit, eli virtuaalitiloista muodostuvat kokonaisuudet, ovat osa web 3.0:aa.

Muutos synnyttää myös uusia yrityksiä ja liiketoimintamalleja. Nykymallissa mak­samme erilaisille välitoimijoille luottamuk­sen luomisesta, kuten pankille maksutapahtumien välittämisestä ja turvaamisesta. On kuitenkin tilanteita, joissa hajautus ilman välikäsiä, lohkoketjulla toteutettuna, tuo lisäarvoa. Esimerkiksi älysopimukset, jotka ovat lohkoketjuteknologialla tuotettuja ohjelmia, mahdollistavat kohteiden auto­maattisen vaihdannan.

Älysopimuksia käytettäessä luottamus siis automatisoidaan ilman välittäjiä. Tämänkaltaista hajautettua palvelua voi verrata vaikkapa limu- tai karkkiautomaat­tiin, johon laitetaan rahaa ja koneen auto­maatio vapauttaa halutun tuotteen ilman myyjää mihin aikaan tahansa. Lohkoketjujen päälle on syntynyt jo nyt useita erilaisia finanssipalveluita, jotka liittyvät esimerkiksi lainoihin ja kaupankäyntiin.

Tällä hetkellä web 3.0 alan toimijoilla ei kuitenkaan ole selkeää käsitystä siitä, miten näitä uusia innovaatioita käsitellään esimer­kiksi verotuksessa tai työlainsäädännössä. Tällä hetkellä ei Suomeen myöskään ole mahdollista perustaa DAO:ja, eli hajautettuja itsenäisiä organisaatioita, koska kyseistä oikeushenkilöä ei tunneta lainsäädännössä. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä, joiden avulla Suomessa voidaan suojella sijoittajia ja ehkäistä väärinkäytöksiä. Nämä ovat esi­merkkejä, miksi tätä selvitystä tarvittiin yhteisen tilannekuvan luomiseksi ja suositus­ten laatimiseksi.

Selvityksen lopputuloksena syntyneet 6+1 suositusta tarjoavat vastauksia siihen, millä osa-alueilla tulisi tehdä muutoksia nykyiseen sääntelyyn ja samalla huomioida muutoksessa oleva EU-sääntely. Lisäksi suositukset nostavat esiin panostukset siihen, miten Suomi voisi toimia edelläkävijänä myös web 3.0 -toimialalla.


Fyysinen maailma ja web 3.0

Reaalimaailman ja web 3.0:n välistä kokonaisuutta voidaan hahmottaa tarkastelemalla lohkoketjun ulkopuolista (engl. off-chain) ja lohkoketjun sisäistä (engl. on-chain) maailmaa. Lohkoketjuteknologialle pohjautu­via sovelluksia ja ilmiöitä ovat mm. kryptovaluutat, digitaaliset hallintatodistukset, eli NFT:t, hajautetut itsenäiset organisaatiot eli DAO:t ja meta­versumit. Tällaiset sovellukset hyödyntävät usein älysopimuksia eli koodia, joka toimii erilaisten toimitusten toteuttajana, kunhan tietyt ennalta määritellyt edellytykset täyttyvät. Lohkoketjut, sekä niiden tiedonvaihtoa määrittelevät säännöt eli protokollat, muodostavat sen teknologisen arkki­tehtuurin, jolle web 3.0 rakentuu.

Kuva 1. Yksinkertaistettu kokonaiskuva web 3.0 ilmiöstä

Jos asioita tai tietoa halutaan viedä reaalimaailmasta lohkoketjuun, tar­vitaan viestinviejiä eli web 3.0 -toimijoita. Ne muodostavat linkin fyysisen maailman ja web 3.0:n välillä. Tokenisaatio tarkoittaa reaalimaailman va­rojen viemistä lohkoketjuun muuntamalla ne digitaaliseen rahakemuotoon eli tokeneiksi. Tällaiset prosessit toimivat siltoina lohkoketjun sisäisen ja ulkoisen maailman välissä.

Näiden kahden maailman välissä on myös julkisella vallalla eli lainsäätäjäl­lä ja viranomaisilla oma roolinsa. Niiden tehtävä on kontrolloida ja valvoa niin lohkoketjun ulkopuolista kuin myös sisäistä toimintaa, määrittelemällä toiminnalle selkeät pelisäännöt. Tehtävään kuuluu myös toiminnan mahdol­listaminen sekä toimialan ja kehityksen tukeminen.

Selvityksen vaiheiden kuvaus

Selvityksen laatiminen koostui kolmesta eri vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa syksyllä 2022 kerättiin haastattelujen ja sidosryhmä­tapaamisten avulla palautetta ja näkemyksiä web 3.0:n tilasta Suomessa sekä sellaisista lainsäädäntöön ja viranomaisiin kohdistu­vista toimenpiteistä, joilla toimialan kehi­tystä voitaisiin viedä eteenpäin.

Loppuvuonna 2022 käynnistyi kirjallinen selvitysvaihe. Siinä keskityttiin analysoimaan ja vertailemaan Suomen, EU:n ja verrokki­maiden lainsäädäntöä ja laadittiin selvityk­sessä saatujen havaintojen sekä haastattelu­vaiheen tulosten pohjalta ensimmäinen versio kirjallisesta selvityksestä.

Projektin kolmannessa vaiheessa alku­vuonna 2023 käytiin keskustelua selvitykseen osallistuneiden tahojen kanssa sekä julkais­tiin selvityksen tulokset osana Sitran selvi­tyssarjaa.

Ensimmäisessä vaiheessa haastattelimme keskeisiä suomalaisia web 3.0 -alan toimi­joita ja sidosryhmiä. Suurin osa haastatelta­vista oli toimialan yritysten edustajia, mutta haastateltavien joukkoon valittiin myös muutama henkilö julkiselta ja akateemiselta sektorilta. Haastatteluihin osallistui yhteensä 14 toimijaa 12 eri organisaatiosta.

Haastatteluissa apuna käytettiin lyhyttä kysymyspatteristoa, jonka avulla pyrittiin keräämään yleisiä näkemyksiä web 3.0:sta ilmiönä sekä kartoittamaan niitä lainsäädän­nön ja viranomaistoiminnan pullonkauloja, jotka vaikeuttavat web 3.0 -toimintaa Suomessa. Lisäksi yhtenä haastatteluvaiheen tavoitteena oli kerätä havaintoja sellaisista verrokkimaista, joissa on tehty web 3.0:een liittyviä lainsäädäntö- tai viranomaistoimia.

Näkemyksiä kerättiin varsinaisten haas­tatteluiden lisäksi sidosryhmätapaamisissa, joissa selvityksen sisällöstä käytiin keskuste­lua laajemman joukon kesken. Sidosryhmä­tapaamisiin osallistui asiantuntijoita erityi­sesti suomalaisista startup-yrityksistä (lähes 30 henkeä) sekä hallinnon lohkoketjuverkostosta (yli 20 henkeä). Tämän lisäksi selvityksen etenemistä ja havaintoja käsiteltiin säännöllisesti järjestet­tävissä seurantaryhmätapaamisissa, joissa kartoitettiin viranomaissektorin näkemyksiä ilmiöstä. Seurantaryhmän työskentelyyn osallistui edustajia seuraavista organisaati­oista: liikenne- ja viestintäministeriö, oikeus­ministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Verohallinto ja valtiovarainministeriö.

Haastatteluista koostettiin yhteenveto, jonka avulla lähdettiin tekemään Suomen, EU:n ja kansainvälisten verrokkimaiden lainsäädännön analyysiä. Kirjallista selvitys­työtä tehtiin kattavasti myös muista lähteistä, kuten selvityksistä, artikkeleista ja tutkiel­mista. Selvityksen tavoitteeksi asetettiin web 3.0:een liittyvän oikeustilan kuvaaminen Suomessa sekä sellaisten konkreettisten toimenpiteiden esittäminen lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa, joilla voidaan edistää web 3.0 -yritysten perustamista ja kilpailukykyä Suomessa.

Miksi Suomen tulisi olla kiinnostunut web 3.0:sta?

Haastatteluissa ja sidosryhmätilaisuuksissa kerätyn aineiston perusteella nousi esiin, että sekä yksityiset että julkiset toimijat näkevät web 3.0:n pääsääntöisesti mahdollisuutena Suomelle. Jos Suomi haluaa toimia reilun ja kestävän datatalouden suunnannäyttäjänä, tulee uuteen teknologiaan suhtautua avoimin mielin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikenlainen toiminta tulisi sallia ilman vaikutusten arviointia. Mahdollistava toi­mintaympäristö houkuttelee esimerkiksi kryptovaluuttoihin liittyvää yritystoimintaa tehokkaasti, mutta voi samalla johtaa ongel­miin, kuten rahanpesuun. Tällä hetkellä Suomessa sekä julkisella sektorilla että web 3.0 -yrityksillä on tahtoa selkeiden toiminta­sääntöjen määrittelylle. Harva kokee, että kaikenlainen web 3.0 -liiketoiminta tulisi joko sallia tai kieltää kategorisesti. Selkeät pelisäännöt liiketoiminnalle nähdään koko toimialan eduksi.

Suomi on työskennellyt määrätietoisesti 2000-luvulla vakiinnuttaakseen roolinsa teknologisen kehityksen kärkijoukoissa. Tavoite on nostettu toistuvasti esille myös julkisissa suuntaviivoissa. Esimerkiksi Sanna Marinin hallitusohjelman ”Suomen teknologiapolitiikka 2020- luvulla” -rapor­tissa todetaan, että Suomeen tulisi houkutella lohkoketjuteknologian kärkiyrityksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulisi toimia kehityksen edelläkävijänä. Edelläkävijyys vaatii erityisesti konkreettisia toimenpiteitä julkisten tavoitteiden asettamisen lisäksi.

Suomella on valmiudet hyötyä web 3.0:n mahdollisuuksista

Suomi ei ole Euroopan suuriin yrityskeskittymiin verrattavalla tavalla houkutte­leva markkina web 3.0 -yrityksille. Moni Euroopan maa, kuten Iso-Britannia, Sveitsi, Saksa ja Baltian maat, on onnistunut houkuttelemaan web 3.0 -yrityksiä, samalla kun muut ovat jääneet seuraamaan kehitystä sivusta.

EU:n pienet jäsenvaltiot, kuten Viro, ovat osoittaneet, että aktiivisuudella ja avoimella suhtautumisella voidaan houkutella web 3.0 -toimintaa myös perinteisten talouskeskitty­mien ulkopuolelle. Vuonna 2021 Virossa toimi 253 aktiivista rekisteröityä virtuaalivaluutan tarjoajaa – jopa puolet kaikista maailman toimijoista. Vertailun vuoksi Suomessa selvityksen kirjoittamisen aikaan oli rekisteröity vain kahdeksan virtuaalivaluutan tarjoajaa.

Suomessa on kokoonsa nähden poikkeuksellisen paljon teknologista osaamista ja tietämystä. Osaajat mahdollistavat innovaatioiden syntymisen ja Suomen kilpailukyvyn kasvun maailmanlaajuisilla markkinoilla. Suomella on siis valmiudet houkutella web 3.0 -toimintaa ja -yrityksiä Suomeen, mutta tähän mennessä siinä ei olla onnistuttu yhtä hyvin kuin verrokkimaissa, kuten Virossa. Houkuttelevuutta voi lisätä muun muassa sääntelyä selkeyttämällä.

2. Suomen sääntelyvapaus on rajattu – EU:n “kryptovaluuttojen GDPR” tulossa

Euroopan unioni on luomassa kattavaa sääntelykehystä kryptovarojen tarjomiselle unionin alueella. MiCA-asetuksella on voimaantullessaan keskeinen merkitys myös Suomen sääntelylle.

Euroopan unioni on luomassa kattavaa sääntelykehystä kryptovarojen tarjoamiselle unionin alueella. Keskeisin aloite on krypto­varojen markkinoita koskevan (COM/2020/593 final, Markets in Crypto Assets, ns. MiCA-asetus) MiCA-asetuksen valmistelu, joka on osa laajempaa digitaali­sen rahoituksen sääntelypakettia. MiCA-asetuksen lisäksi digitaalisen rahoi­tuksen pakettiin sisältyvät digitaalisen rahoituksen strategia sekä digitaalista häiriönsietokykyä koskeva säädösehdotus (DORA-asetus). Pakettiin sisältyy myös ehdotus, joka koskee hajautetun tilikirjan teknologian pilottijärjestelmää tukkumyyntiä varten (DLT-pilottiasetus). Määrittelemällä yhteiset sääntelykehykset koko unionin alueelle, EU-lainsäätäjä pyrkii parantamaan kryptovaluuttatoiminnan ennustettavuutta, suojelemaan sijoittajia ja ehkäisemään väärinkäytöksiä. Tämän lisäksi sääntely tulee yhdenmukaistamaan pirstaloituneen kansal­lisen lainsäädännön unionin yhteisten raamien alle. Tavoite on kunnianhimoinen, ja voimaan tullessaan MiCA-asetus tulee olemaan kattavin tähänastisista kryptovaluuttoja koskevista sääntelykokonaisuuk­sista.

MiCA-asetusta on nimitetty epäviralli­sesti kryptovaluuttojen GDPR:ksi. Asetusehdotuksella EU-lainsäätäjä pyrkii saatta­maan sellaiset kryptovarat ja kryptovarapalveluntarjoajat EU-sääntelyn alle, jotka ovat aiemmin olleet joko kansallisen säänte­lyn varassa tai kokonaan sääntelyn ulkopuolella. Tämän lisäksi sääntely tulee yhden­mukaistamaan pirstaloituneen kansallisen lainsäädännön unionin yhteisten raamien alle. Tavoite on kunnianhimoinen, ja voimaan tullessaan MiCA-asetus tulee olemaan kattavin tähänastisista kryptovaluuttoja koskevista sääntelykokonaisuuk­sista.

MiCA-asetus keskittyy erityisesti vakaa­valuuttoihin (engl. stablecoins), joilla tarkoi­tetaan sellaisia kryptovaluuttoja, joiden tarkoituksena on mukailla olemassa olevien fiat-valuuttojen, kuten euron tai dollarin, arvoa. Asetusehdotus hakee vielä lopullista muotoaan, mutta on selvää, että voimaan tullessaan sillä tulee olemaan merkittävä vaikutus toimialan kehitykseen EU:ssa ja myös sen ulkopuolella.

Haastattelutulosten perusteella MiCA-asetus jakaa toimialalla mielipiteitä. Osa toimijoista näkee sääntelyaloitteet myönteiseksi kehitykseksi, joilla saadaan pitkään kaivattua ennustettavuutta ja toimintavarmuutta kryptovarapalveluntarjoajille EU:ssa. Samalla sääntelyn oikea­suhtaisuus aiheuttaa kuitenkin huolta erityi­sesti pienempien yritysten keskuudessa.

EU:ssa MiCA-asetuk­sen lisäksi myös muita web 3.0 -aloitteita

MiCA-asetus tulee olemaan EU-asetuksena suoraan sovellettavaa oikeutta, ja näin ollen sillä tulee olemaan keskeinen merkitys myös Suomen sääntelyvapauteen. MiCA-asetus ei ole kuitenkaan ainoa aloite, joka on vireillä EU:ssa web 3.0:een liittyen. EU-lainsäätäjä on tehnyt varovaisia aloitteita myös esimer­kiksi lohkoketjuteknologian turvallisuudesta asettamalla vähittäisvaatimuksia älysopimus­ten teknologiaan muun muassa valmisteilla olevassa EU:n datasäädösehdotuksessa. Unionissa on sääntelyaloitteiden lisäksi vireillä myös lukuisia hankkeita, joilla pyri­tään edistämään web 3.0 -innovointia ja lohkoketjuteknologian käyttöönottoa.

Esimerkiksi EU:n jäsenvaltioiden sekä Norjan ja Liechtensteinin yhteisen European Blockchain Partnership -aloitteen (EBP) päämääränä on unionin laajuisen lohkoketjustrategian ja julkishallinnollisen lohko­ketjuinfrastruktuurin toimeenpano sekä tukea lohkoketjuteknologian hyödyntämistä julkisen sektorin palveluissa. Hanke toimii kehitystoiminnan hiekkalaatikkona, eli kokeiluympäristönä, niin sääntelyllisistä kuin teknologisistakin näkökulmista.

Toinen huomionarvoinen aloite on vuonna 2019 perustettu rekisteröity säätiö INATBA (the International Association of Trusted Blockchain Applications), jonka tarkoituksena on tarjota DLT:n (Digital Ledger Technology) kehittäjille ja käyttäjille maailmanlaajuinen foorumi, jossa he voivat olla vuorovaikutuksessa lainsäädäntöviranomaisten ja poliittisten päättäjien kanssa. DLT:llä (Digital Ledger Technology) tarkoitetaan hajautetuksi kirjanpitoteknolo­giaksi kutsuttua teknologiamuotoa, johon myös lohkoketju lukeutuu. Yllä kuvatut aloitteet ovat yhdessä DLT-pilottiasetuksen kanssa osa EU:n laajempaa lohkoketjuteknologian käyttöönottoa edistävää toimen­pidekokonaisuutta.

Vireillä olevat säädöshankkeet ja muut aloitteet osoittavat, että EU-lainsäätäjällä on tahtoa ohjata web 3.0 -ilmiötä EU:ssa koko­naisvaltaisesti.

MiCA-asetus ei tämänhetkisessä muo­dossaan tule kattamaan kaikenlaisia krypto­varoja. Esimerkiksi arvopaperiluonteinen kryptovara eli kryptoarvopaperi on MiCA-ehdotuksen sanamuodon perusteella jäämässä kansallisen harkintavallan piiriin. Myöskään digitaaliset hallintatodistukset eli NFT:t, eivät kuulu MiCA-asetuksen sovelta­misalaan.

Suomen tulee olla aktiivinen web 3.0:aa koskevassa EU-vaikuttamistyössä

Suurin osa MiCA-asetuksen sääntelystä odotetaan tulevan sovellettavaksi aikaisin­taan 2024 kolmannella kvartaalilla. MiCA-asetus antaa kryptovarapalvelujen tarjoajille passioikeuden eli oikeuden toimia koko unionin alueella yhdessä jäsenvaltiossa saadun toimiluvan perusteella. Tämä toimii kannustimena hankkia MiCA:n vaatimukset täyttävä toimilupa heti sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa se on ensiksi mahdollista, jotta toiminta mahdollistuu koko EU:n alueella. Asetuksen edellyttämien hallinnol­listen tai lakimuutosten oikea-aikainen tekeminen, esimerkiksi toimilupaviranomai­siin liittyen, on Suomelle ensiarvoisen tärkeä tavoite. On myös hyvä harkita, tulisiko toimiin ryhtyä jo ennen asetuksen muodol­lista voimaantuloa.

Suuri osa web 3.0:n ilmenemismuodoista, kuten digitaaliset hallintatodistukset eli NFT:t, hajautetut itsenäiset organisaatiot eli DAO:t ja metaversumi, ovat MiCA:n voimaantulon jälkeenkin EU-sääntelyn ulkopuolella, mutta on mahdol­lista, että EU-lainsäätäjä tulee aktivoitumaan myös näissä ilmiöissä. Suomen tulee olla aktiivinen web 3.0:aa koskevassa EU-vaikuttamistyössä. EU vaikuttaa kannus­tavan jäsenvaltioitaan lohkoketjuteknolo­giaan liittyvien kokeilujen ja innovaatioiden edistämiseen. Valmisteilla olevat EU-tasoiset web 3.0 -sääntelyaloitteet sisältävät jo valmiiksi kokeilevuutta edistävää hiekkalaatikkosääntelyä. Suomen kannattaa siis seurata unionin aloitteita ja edistää kokeilevuutta kansallisten toimenpiteiden lisäksi EU:n kokeiluhankkeilla.

3. Web 3.0:n sääntelyn nykytila Suomessa

Virtuaalivaluuttatoimintaa säädellään lailla Suomessa, mutta virtuaalivaluutan määritelmä koetaan kuitenkin epätäsmälliseksi. Se ei tunnista kryptovarojen lukuisia ilmenemismuotoja eikä sääntely ulotu kaikkiin web 3.0 -ilmiöihin.

Suomessa web 3.0:aan kohdistuvaksi säänte­lyksi voidaan nähdä virtuaalivaluutan tarjoajista annettu laki, joka sääntelee virtuaalivaluuttojen tarjoajia ja virtuaalivaluuttatoimintaa Suomessa. Sen sijaan muut web 3.0:n sovellusmuodot, kuten NFT:t, DAO:t ja metaversumi, ovat niin kansallisen kuin EU-sääntelyn ulkopuolella.

Syynä web 3.0 -sääntelyn virtuaali- ja kryptovaluuttapainotteisuuteen on se, että kryptovaluutat ovat olleet web 3.0:n näkyvin ilmenemismuoto, johon on liittynyt myös ongelmia. Kryptovaluuttoja on kytketty myös rahanpesuun ja terrorismin rahoitta­miseen. Tämä on johtanut kansainvälisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien velvoitteiden kasvuun, mikä on näkynyt kansallisessa sääntelyssä.

Kuva 2. Esimerkki virtuaalivaran käsitteen luokittelusta

Digitaalinen varallisuus ja digitalisoitu varallisuus ovat kattokäsitteitä. Nämä käsit­teet jakautuvat tarkemmin virtuaalivaroihin ja muunlaisiin digitaalisiin varoihin. Virtu­aalivaroihin voidaan katsoa kuuluvan sellai­set digitaalisen arvon tai oikeuksien kirjauk­set, jotka voidaan siirtää ja tallentaa sähköi­sesti. Esimerkiksi digitaalisessa muodossa olevat virallisen tahon liikkeellelaskemat valuutat, kuten eurot tai dollarit, eivät kuitenkaan lukeudu virtuaalivaran käsitteen alle. Muunlaisiin digitaalisiin varoihin lukeutuvat esimerkiksi tiedostot, ohjelmistokoodi sekä virallisten valuuttojen digitaaliset kirjaukset.

Virtuaalivaran käsitteen alle lukeutuu tarkemmin kryptovaran käsite, jolla tarkoitetaan sellaisia virtuaalivaroja, joiden kirjanpidossa on hyödynnetty kryptografiaa eli salausalgoritmeja sekä hajautettua kirjanpitoa, kuten lohkoketjuja. Kryptovaran käsitteen alle lukeutuu erilaisia digitaalisia rahakkeita, joita voidaan jaotella edelleen niiden ominaisuuksien ja käyttötarkoitusten mukaan. Yleisemmin erotetaan toisistaan maksurahakkeet eli kryptovaluutat, hyödy­kerahakkeet, omaisuusrahakkeet sekä digi­taaliset hallintatodistukset eli NFT:t, joita kaikkia käytetään eri tarkoituksia varten.

Havainnollistuksen tarkoituksena on osoittaa, että virtuaali- ja kryptovaroilla on paljon yleisesti ajateltua laajempi merkitys ja käyttötarkoitus myös finanssipolitiikan ulkopuolella, eivätkä kaikki digitaaliset rahakkeet muistuta ominaisuuksiltaan tai käyttökohteiltaan virtuaalivaluuttoja.

Kryptovaluuttojen sääntely

Suomessa virtuaalivaluutan tarjoajista annettu laki säätelee virtuaalivaluuttatoimintaa Suomessa. Lain 1 §:n soveltami­salan mukaisesti sitä sovelletaan virtuaalivaluutan tarjoajien harjoittamaan liiketoimintaan. Virtuaalivaluutan tarjoajista annettu laki sääntelee nimensä mukaisesti virtuaalivaluutan tarjoajia, niiden rekisteröi­tymisvelvollisuutta, toimintaa sekä valvon­taa. Virtuaalivaluuttalain taustalla vaikuttaa EU:n viides rahanpesudirektiivi, jonka vaatimukset saatettiin voimaan säätämällä kansallinen virtuaalivaluuttatoimintaa sääntelevä laki.

Keskeisimpänä virtuaalivaluuttalain mukaisena velvoitteena kaikkien virtuaalivaluuttojen tarjoajien on rekisteröidyttävä Suomessa finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin, jotta he voivat harjoittaa toimin­taansa Suomessa. Virtuaalivaluuttalain 6 §:ssä asetetaan rekisteröitymiselle edellytykset:

”Finanssivalvonnan on rekisteröitävä ilmoituksen tekijä virtuaalivaluutan tarjoajaksi, jos:

  1. hakijalla on oikeus harjoittaa elinkeinotoimintaa Suomessa;
  2. ilmoituksen tekijä ei ole konkurssissa ja, jos hän on luonnollinen henkilö, on täysi-ikäinen, hänen toimintakelpoisuuttaan ei ole rajoitettu eikä hänelle ole määrätty edunvalvojaa;
  3. ilmoituksen tekijä on luotettava.”

Lain 15 §:n nojalla Finanssivalvonta velvoitetaan kieltämään sellainen virtuaalivaluuttaan liittyvien palvelujen tarjoaminen, jota harjoitetaan virtuaalivaluuttalain vastai­sesti ilman rekisteröintiä. Virtuaalivaluutta­lain rekisteröitymisvelvoite pohjautuu EU:n viidenteen rahanpesudirektiiviin, joka edellyttää jäsenvaltiot rekisteröimään virtu­aalivaluuttojen vaihtopalvelut sekä lompakkopalvelujen tarjoajat, jotka tarjoavat palveluja virtuaalivaluuttojen säilyttämiseksi, varastoimiseksi ja siirtämiseksi asiakkai­densa puolesta. Direktiivissä ei kuitenkaan säädetä rekisteröinnin yleisistä edellytyksistä, valvovasta viranomaisesta tai toiminnan harjoittamisesta ilman rekisteröintiä ja siitä aiheutuvista seuraamuksista. Nämä asiat on jätetty jäsenvaltioiden kansallisen harkinta­vallan varaan.

Vaikka virtuaalivaluutan tarjoajien velvollisuuksia ja toimintaa säännellään laissa melko kattavasti, itse virtuaalivaluuttojen sääntely on sen sijaan jätetty pitkälti sääntelyn ulkopuolelle, virtu­aalivaluutan käsitteen määrittelyä lukuun ottamatta.

Virtuaalivaluuttalain 2 §:n nojalla virtu­aalivaluutalla tarkoitetaan:

”digitaalisessa muodossa olevaa arvoa:

  1. jota keskuspankki tai muu viranomainen ei ole laskenut liikkeeseen ja joka ei ole laillinen maksuväline;
  2. jota henkilö voi käyttää maksuvälineenä; ja
  3. joka voidaan siirtää, tallentaa ja vaihtaa sähköisesti”

EU:n viidennen rahanpesudirektiivin määritelmän näennäinen epätäsmällisyys selittyy pitkälti sääntelyn taustoista. On kuitenkin otettava huomioon, että rahanpesudirektiivin virtuaalivaluutan määritel­män tarkoituksena ei ole olla tulkinnaltaan liian laaja. Yksi viidennen rahanpesudirektii­vin keskeisiä tavoitteita oli kehittää yhden­mukainen virtuaalivaluutan käsite, jolla edistettäisiin oikeusvarmuuden toteutumista EU:ssa. Kryptovaluuttojen kehitys on kuiten­kin johtanut siihen, että direktiivin määritel­mää voidaan pitää vanhentuneena. EU-tasolla ollaankin siirtymässä yleisluontoi­semmasta virtuaalivaran määritelmästä täsmällisempään kryptovaran määritelmään, mikä tulee esiin esimerkiksi MiCA-asetuksessa. MiCA-asetuksen kryptovaran määritelmä huomioi täsmällisemmin erilai­set virtuaali- ja kryptovarat tosiasiallisten ominaisuuksien ja käyttötarkoitusten mukaan.

Verrattuna kansainvälisiin sekä viimeaikaisissa EU:n säännösehdotuksissa omak­suttuihin määritelmiin, kansallisen virtuaalivaluuttalain virtuaalivaluutan määri­telmä on koettu epätäsmälliseksi ja liian tulkinnanvaraiseksi. Käsitteen tulkinnanvaraisuus asettaa tulkintapaineita lakia soveltaville viranomaisille ja tekee pahim­massa tapauksessa lain soveltamisesta vaikeasti ennustettavaa eri viranomaisten välillä. Lakiin kirjatun virtuaalivaluutan käsitteeseen liittyvät puutteet ovatkin huomi­oitu Suomessa myös viranomaistasolla. Esimerkiksi Finanssivalvonta arvioikin kryptovaran virtuaalivaluuttaluonnetta tilannekohtaisesti tarkemman arviointikriteeristön avulla. Kun lakisääteinen määri­telmä on epäselvä, on kuitenkin uhkana, että viranomaistulkintojen ennustettavuus ja johdonmukaisuus kärsii. Epävarmuus hei­kentää myös Suomen kuvaa houkuttelevana valtiona web 3.0-liiketoiminnalle.

Digitaalisten hallintatodistusten eli NFT:eiden sääntely

Digitaalisista hallintatodistuksista eli NFT:eistä ei ole EU-tasolla eikä kansallisella tasolla erityissääntelyä. Vaikka EU-lainsäätä­jän aktivoitumista on ennakoitu, vaikuttaa siltä, etteivät NFT:t olisi sääntelyn pääasiallinen kohde MiCA-asetuksessa. Asetusehdotuksen johdannossa todetaan: ”Oikeasuhteisen lähestymistavan varmista­miseksi vaatimusta laatia ja julkaista krypto­varan kuvaus ei pitäisi soveltaa sellaisten kryptovarojen tarjoamisiin, jotka ovat ainutlaatuisia eivätkä ole korvattavissa muilla kryptovaroilla.”

Toisaalta EU-lainsäätäjä vaikuttaa muut­taneen suhtautumistaan NFT:eihin MiCA-ehdotusten laatimisen aikana. Säännösvalmistelun alussa EU:n komissio tiedotti, että NFT:t jätettäisiin MiCA-asetuksen ulkopuolelle, jos ne lukeutuvat jonkin muun olemassaolevan kryptovaraluokituksen alle. Sittemmin annetuissa julkilausumissa on kuitenkin korostettu, että EU-lainsäätäjä tulkitsee NFT:eiden olevan hyvin rajattu omaisuusjoukko, johon esimer­kiksi osana digitaalista keräilykokoelmaa liikkeelle lasketut rahakkeet eivät lukeudu, vaikka niitä kutsuttaisiinkin NFT:eiksi. Vaikuttaa siis siltä, että on jäämässä epäselväksi, lukeutuvatko NFT:t MiCA-asetuksessa kryptovaran määritelmän piiriin. Tämä aiheuttaa tulkintapainetta kansallisille lainsäätäjille ja viranomaisille, mikäli EU-lainsäätäjä ei päätä puuttua ongelmaan harmonisointitoimilla.

Hajautettujen itsenäisten organisaatioiden eli DAO:jen sääntely

DAO (decentralised autonomous organisation) tarkoittaa hajautettua itsenäistä organisaatiota, joka toimii itsenäisesti tai autonomisesti ilman perinteisen organisaa­tion johtoporrasta ja hyödyntää lohkoketjuteknologiaa, älysopimuksia ja digitaali­sia rahakkeita. DAO:ihin ei kohdistu erityis­sääntelyä Suomessa, eikä lainsäädäntö tunnista sen järjestäytymis- tai hallinnointi­mallia. DAO onkin toistaiseksi melko huo­nosti ymmärretty järjestäytymismuoto Suomessa eikä sitä voida tällä hetkellä Suomen lainsäädännön mukaan mieltää oikeushenkilöksi. DAO ei siis voi myöskään suorittaa oikeustoimia, kuten olla osapuolena sopimuksessa tai maksaa palkkaa työntekijöille.

Tarkasteltaessa DAO:jen toimintaa koskevaa kansallista sääntelykehystä, törmä­tään samaan ongelmaan kuin virtuaalivaluuttojen sääntelyä koskevan kryptoarvopaperin kohdalla. Kansallisella ja EU-tasolla ei ole selvyyttä arvopaperin määritelmästä eikä siitä, mikä kryptovarojen asema on suhteessa arvopaperin määritel­mään. Tämä johtaa epäselvyyteen siitä, tulisiko DAO:a perustettaessa liikkeellelaskettavia digitaalisia rahakkeita eli hallinto­rahakkeita tarkastella virtuaalivaluuttalain vai arvopaperilainsäädännön näkökulmasta. Mikäli hallintorahakkeiden liikkeellelasku katsotaan virtuaalivaluutan liikkeellelaskuksi, tulisiko DAO:n rekisteröityä finanssivalvonnalle virtuaalivarojen tarjoajaksi ja kuinka tämä käytännössä onnistuu sellaisessa tilanteessa, jossa Suomen lainsäädäntö ei tunnista DAO:ja oikeushenkilöiksi? Joissain tilanteissa sekä virtuaalivaluuttalain että arvopaperimarkkinalain velvollisuudet voivat kohdistua toimijaan myös samanaikaisesti.

Toinen kysymys liittyy DAO:jen vastuun järjestämiseen. Niin kauan kun DAO:ja ei voida mieltää Suomessa oikeushenkilöiksi, ei niihin voi myöskään kohdistaa oikeudellista vastuuta. Vastuu voitaisiin kohdistaa esimer­kiksi rahakkeiden haltijoihin yhteisvastuulli­sesti. Käytännössä vastuumalli on ongelmal­linen, sillä DAO:n jäsenet voivat olla ympäri maailmaa ja heidän henkilöllisyytensä voi olla salattuja. Mikäli DAO on järjestäytynyt esimerkiksi yhtiömuotoa mukaillen siten, että päätöksenteosta vastaa tosiasiassa jokin rajattu joukko, olisi vastuun kohdistaminen heihin mielekästä. Yksi mahdollisuus olisi ulottaa vastuu DAO:n perustajiin ja rahak­keiden liikkeellelaskijoihin. On myös huo­mattava, että DAO:n harjoittama toiminta ratkaisisi, miten paljon sääntelyvaatimuksia siihen kohdistuisi. Esimerkiksi sijoitustoiminnassa ja yritystoiminnassa anonyymi omistajuus ei ole realistista verolainsäädän­nön ja rahanpesun torjunnan sääntelyn näkökulmasta katsottuna. Nämä kysymykset ovat relevantteja julkisissa eli sellaisissa lohkoketjuissa, joihin kaikilla on vapaa pääsy. Suljettuihin lohkoketjuihin ei liity välttämättä samassa laajuudessa ongelmia, sillä niissä tietyllä keskitetyllä toimijalla on mahdollisuus rajata käyttäjien pääsyä lohko­ketjuun.

Älysopimusten sääntely

Älysopimuksella tarkoitetaan lohkoketjuteknologialla toteutettua ohjelmaa, joka mahdollistaa arvoa sisältävien kohteiden automaattisen vaihdannan ennalta määritet­tyjen ehtojen avulla. Älysopimuksille ei ole erityissääntelyä Suomessa. Ne ovat vielä melko vähän ymmärretty teknologiamuoto Suomessa, mutta samalla kuitenkin erottamaton osa erilaisia lohkoketjuille rakentuvia sovelluksia, kuten kryptovaluuttoja ja DAO:ja. Älysopimuksia koske­vien juridisten kysymysten oikeustila on toistaiseksi epäselvä.

Myös kansainvälisellä ja EU-tasolla vallitsee epäselvyyksiä älysopimusten sääntelyssä. Toimialan näkemys usein on, että itse teknologian sääntelyn sijaan tulisi keskittyä sääntelemään toimintaa ja toimi­joita. Tarve suojella kuluttajia älysopimuksiin sisältyviltä riskeiltä voi olla liian suuri, jotta älysopimukset voitaisiin jättää täysin säänte­lyn ulkopuolelle.

Kansallinen sopimus- ja velvoiteoikeudellinen sääntely ja perusopit soveltu­vat myös älysopimuksiin. Tällainen sääntely on luonteeltaan teknologianeutraalia, joten on vaikeaa nähdä syitä, miksi älysopimuksia kohtaan olisi tarpeellista saattaa voimaan kansallista lisäsääntelyä. Älysopimusten turvallisuusnäkökulmia on kuitenkin syytä tarkastella vielä erikseen.

Suomessa, sen paremmin kuin EU-tasollakaan, ei ole älysopimusten vähittäis­vaatimuksiin ulottuvaa sääntelyä. EU-lainsäätäjä vaikuttaa kuitenkin aktivoitu­neen, sillä helmikuussa 2022 Euroopan komission julkaisema datasäädösehdotus sisältää älysopimuksiin kohdistuvia säännök­siä. Datasäädöksen 30 artikla on otsikoitu ”Olennaiset vaatimukset datan yhteiskäyttöä koskeville älysopimuksille”. Se sisältää melko yleisluontoisia ”olennaisia vaatimuksia”, joita älysopimuksia käyttävän sovelluksen toimittaja on täytettävä. Nämä liittyvät esimerkiksi tilanteeseen, jossa älysopimuk­sessa on koodausvirhe ja sen toteutus täytyy voida keskeyttää. Säännös antaa myös val­tuutuksen asettaa eurooppalaisia standardoimisorganisaatioita laatimaan vaatimuksia koskevia standardeja.

Ehdotus osoittaa, että EU-lainsäätäjä voi olla aktivoitumassa älysopimusten turvallisuuteen koskevien kysymysten suhteen. Liian pitkälle meneviä päätelmiä ei kuitenkaan tule vetää, sillä datasäädöksessä ei ole kyse yleisestä, älysopimuksiin liitty­västä sääntelykehikosta.

Metaversumin sääntely

Metaversumilla tarkoitetaan internetiä hyödyntävää, pysyvistä virtuaalitiloista muodostuvaa kokonaisuutta, jossa vuorovaikutus on mahdollista virtuaalitilojen sisällä ja niiden kesken. Metaversumille ei ole erityissääntelyä Suomessa eikä EU-tasolla, joskin EU-lainsäätäjä vaikuttaa aktivoituneen jossain määrin kysymyksen suhteen.

Metaversumi ja virtuaalitodellisuus herättävät useita tulkintakysymyksiä aineet­tomista oikeuksista. Kun reaalimaailman esineitä ja asioita siirretään virtuaalisiin maailmoihin, syntyy huoli teollis- ja tekijän­oikeuksien soveltamisesta ja suojelemisesta. Tällöin voi olla epäselvää, kattavatko reaali­maailman suojamuodot suojan myös virtuaalimaailmoissa.

Kun kulutus ja omistaminen siirtyy virtuaalimaailmoihin, datan siirrettävyys ja yhteentoimivuus eri sovellusten ja maailmo­jen välillä on olennainen kysymys käyttäjien näkökulmasta.

Myös tunnistautuminen voi aiheuttaa ongelmia metaversumeissa. Käyttäjien kannalta tarkoituksenmukaista olisi, että yhtä digitaalista identiteettiä käyttämällä he voisivat toimia eri virtuaalimaailmojen välillä.

4. 6+1 suositusta web 3.0:n edistämiseksi

6+1 suositusta tarjoavat vastauksia siihen, millä osa-alueilla muutoksia nykyiseen sääntelyyn tulisi tehdä ja samalla huomioida muutoksessa oleva EU-sääntely. Lisäksi suositukset tuovat esiin sen, miten Suomi voisi toimia edelläkävijänä web 3.0 -toimialalla.

Suositus 1. Kansallista virtuaalivaluuttasääntelyä on selkeytettävä

Haastatteluista saadun palautteen perusteella virtuaalivaluutan käsitteen epätäsmällisyys ja monitulkintaisuus virtuaalivaluuttalaissa aiheuttaa epäselvyyttä sääntelyn soveltami­sessa. Lakiin kirjattu määritelmä ei ota riittävästi huomioon kryptovarojen ominai­suuksien ja käyttötarkoitusten eroja. Käytän­nössä tämä tarkoittaa sitä, että virtuaalivaluutoiksi katsotaan liian helposti sellaisia digitaalisia rahakkeita, jotka eivät muistuta ominaisuuksiltaan tai käyttötarkoituksiltaan valuuttoja. Virtuaali- ja kryptovaroilla on lukemattomia erilaisia ilmenemismuotoja, joita ei voida yksiselitteisesti tulkita nykyisen virtuaalivaluutan määritelmän kautta.

Myös arvopaperiluontoisten kryptovarojen oikeustila on epäselvä Suomen virtuaalivaluutta- ja arvopaperisääntelyssä. Digitaaliset rahakkeet katsotaan tällä hetkellä sääntelyn näkökulmasta lähtökohtaisesti virtuaalivaluutoiksi, mutta tämän lisäksi ne voivat olla luonteeltaan myös rahoitusvälineitä tai arvopapereita.

Oikeustila ei ole kuitenkaan luokittelun kohdalla selvä, mikä johtaa siihen, että sellaiset digitaaliset rahakkeet, jotka ovat ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan lähellä perinteisiä arvopapereita, katsotaan virtuaalivaluutoiksi, jolloin niiden liikkeelle­laskussa on noudatettava virtuaalivaluutta­sääntelyä.

Kun kyseessä on esimerkiksi osakeyhtiön osaketta muistuttava arvopaperirahake tai äänioikeuden DAO:ssa tuottava hallintorahake, on liikkeellelaskussa huomioitava myös virtuaalivaluuttalain vaatimukset ja rekisteröitymisvelvollisuus virtuaalivaluutan tarjoajille, mikä asettaa tällaisten arvopaperirahakkeiden tarjoajat erilaiseen asemaan suhteessa tavanomaiseen osakeantiin. Tilanne on epätarkoituksenmukainen digitaalisten rahakkeiden liikkeellelaskussa, mikä johtaa siihen, että kehitystoiminta on Suomessa vaikeaa.

Virtuaali- ja kryptovarojen määritelmät vaihtelevat EU-valtioiden välillä

EU:ssa ei ole yhtä vakiintunutta määritelmää krypto- tai virtuaalivaroille. Tämän vuoksi virtuaali- ja kryptovarojen määritelmät vaihtelevat EU-jäsenvaltioiden välillä. Jois­sain jäsenvaltioissa on tunnistettu virtuaalivarojen ilmenemismuotojen erot sääntelytasolla esimerkiksi erottamalla kryptoarvopaperit omaksi omaisuuslajikseen virtuaalivaluutoista. Digitaaliset rahakkeet on voitu jaotella erilaisiin luokkiin myös tarkemmin niiden ominaisuuksien ja käyttö­tarkoitusten perusteella. EU-tasolla ei ole suoraa selvyyttä myöskään siitä, voiko kryptovara ylipäätään täyttää arvopaperin määritelmän. EU:n arvopaperisääntely ei nimittäin sisällä suoraan virtuaali- tai kryptovarojen käsitettä.

EU-jäsenvaltioista esimerkiksi Saksassa lainsäädännössä on erotettu kryptoarvopaperit omaksi erilliseksi luokakseen valuuttaluonteisista kryptovaroista. Saksassa säädettiin vuonna 2021 laki sähköisistä arvopapereista (Gesetz zur Einführung von elektronischen Wertpapieren, eWpG). Laki on osa Saksan liittovaltion hallituksen laajempaa lohkoketjustrategiaa ja sillä pyri­tään saattamaan kansallinen arvopaperi– sääntely yhdenmukaiseksi digitaalisen kehityksen kanssa. Sääntely mahdollistaa muun muassa haltijalainakirjojen, asuntolainojen sekä tietynlaisten rahasto-osuuksien liikkeellelaskun täysin sähköisessä muo­dossa. Sääntely tulee todennäköisesti laajen­tumaan tulevaisuudessa kattamaan myös sähköisten osakkeiden liikkeellelaskun.

Sveitsissä tultiin siihen lopputulokseen, että olemassaoleva sääntely kattaa jo pitkälti DLT- ja lohkoketjupohjaisten varallisuus­muotojen käyttöönoton, myös kryptoarvo­paperit. Tiettyjä puutteita havaittiin kuiten­kin muun muassa rahoitus- ja insolvenssi­sääntelyn näkökulmista. Tämän vuoksi elokuussa 2021 Sveitsissä saatettiin voimaan erityinen DLT-laki (Bundesrat das Bundesgesetz zur Anpassung des Bundesrechts an Entwicklungen der Technik verteilter elektronischer Register, DLT-Gesetz). Laissa erotetaan DLT-arvopaperit (DLT-Effekten) muunlaisista varallisuus­muodoista erilliseksi käsitteeksi. Muutoksella mahdollistetaan rahoitusvälineiden, kuten joukkovelkakirjojen ja osakkeiden, digitaali­seksi rahakkeeksi muuttaminen, eli tokenisointi, sekä liikkeellelasku DLT-teknologiaa hyödyntämällä.

Sveitsissä sovelletaan kryptovarojen ominaisuuksien ja käyttötarkoituksen arvi­oinnissa Sveitsin valvontaviranomaisen FINMA:n käyttöönottamaa jaottelua digitaa­lisiin maksurahakkeisiin (engl. payment tokens), hyödykerahakkeisiin (engl. utility tokens) ja omaisuusrahakkeisiin (engl. asset tokens). Näistä luokista digitaaliset maksurahakkeet, kuten kryptovaluutat, sekä hyödy­kerahakkeet, kuten DAO:jen käyttämät hallintorahakkeet tai pelien sisäiset valuutat, eivät lähtökohtaisesti lukeudu Sveitsissä arvopaperin määritelmän alle, ellei niiden ominaisuudet ja käyttötarkoitus erityisesti puolla tätä tulkintaa.

Kryptoarvopaperiin ja kryptovarojen määritelmään liittyvät tulkintaerot jatkuvat toistaiseksi EU:n jäsenvaltioiden välillä. Kansallisiin toimiin on ryhdyttävä ajoissa, jotta oikeustilaa voidaan selventää ja mah­dollistaa erilaisten kryptovarojen liikkeelle­lasku Suomessa.

Kansallinen virtuaalivaluuttasääntely on saatettava ennakoivasti MiCA-asetuksen kanssa yhteensopivaksi

Suomen tulisi noudattaa kansainvälisten verrokkimaiden mallia ja ottaa huomioon virtuaalivarojen ilmenemismuotojen moni­muotoisuus sääntelyssä ja sen soveltamisessa. Paras keino olisi hakea tukea MiCA-asetusehdotuksesta, sillä asetus tulee joka tapauksessa olemaan Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta.

On erityisen tärkeää ymmärtää, että Suomen voimassa oleva virtuaalivaluuttalaki on tietynlaisten kryptovarojen liikkeellelaskussa MiCA-asetusta tiukempi. Esimerk­kinä voidaan käyttää digitaalisia hyödykerahakkeita eli sellaisia digitaalisia rahakkeita, joilla on käyttötarkoitus vain tietyn suljetun käyttöympäristön sisällä. Tällaisten hyödykerahakkeiden liikkeellelasku ei vaikuttaisi edellyttävän MiCA-asetuksessa vastaavalla tavalla vaativaa etukäteistä viranomaislupa- tai rekisteröitymisprosessia, jota nyt voimassa oleva virtuaalivaluttalaki vaikuttaisi edellyttävän.

Mikäli Suomen kansallista lainsäädäntöä ei saateta MiCA-yhteensopivaksi jo siirtymä­ajan alkaessa, ollaan väistämättä tilanteessa, jossa Suomen kansallinen lainsäädäntö on voimassa olevaa (joskaan siirtymäaikana ei vielä suoraan sovellettavaa) sääntelyä tiukempaa. Tämä olisi vastoin MiCA-asetuksen siirtymäajan tavoitetta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa asetuksen kohteena olevien markkinatoimijoiden valmistautuminen tulevan sääntelyn vaati­muksiin. Tilanteessa, jossa voimassa oleva kansallinen sääntely on tulevaa EU-sääntelyä tiukempaa, on näihin vaatimuksiin valmis­tautuminen käytännössä mahdotonta tai vähintäänkin haastavaa. Tämän vuoksi Suomen kansallisen lainsäädännön jouheva ja ketterä muuttaminen MiCA-yhteensopi­vaksi on erityisen tärkeä tavoite.

Jos virtuaalivaluuttalain muokkaamista ei nähdä enää tarkoituksenmukaisena eikä lain ole tarkoitus pysyä voimassa MiCA-asetuksen tultua voimaan, tulisi kansallinen sääntelykehys muokata oikea-aikaisesti yhteensopivaksi MiCA-asetuksen kanssa. Tämä tarkoittaisi vähintäänkin teknisluonteisia muutoksia sääntelyyn. Myös viranomaispuolella olisi hyvä ryhtyä ajoissa riittäviin toimiin.

Tulee myös harkita, olisiko MiCA-asetuksen mukainen sääntely mahdollista saattaa voimaan jo ennen asetuksen muodol­lista voimaantuloa. MiCA-asetus antaa kryptovarapalvelujen tarjoajille nimittäin passioikeuden eli oikeuden toimia koko unionin alueella yhdessä jäsenvaltiossa saadun toimiluvan perusteella. Tämä toimii kannustimena hankkia MiCA:n vaatimukset täyttävä toimilupa heti sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa se on ensiksi mahdollista, jotta toiminta mahdollistuu koko EU:n alueella. Tämän vuoksi on tärkeää, että Suomen sääntelykehys on yhteensopiva MiCA-asetuksen kanssa heti asetuksen tullessa voimaan tai jopa ennen voimaantu­loa, jotta toimijat saavat toimintavarmuuden kun he harkitsevat sijoittautumistaan.

Kryptoarvopaperin oikeustilaa on selkeytettävä sääntelymuutoksilla

Kryptovarojen rahoitusväline- ja arvopaperi­luonteisuutta koskevat kysymykset ovat Suomessa tällä hetkellä epäselviä, ja erilaiset kryptovarat nähdään liian helposti lukeutuvan virtuaalivaluutan määritelmän alle. Tämä johtaa siihen, että tällaisten digitaalisten rahakkeiden liikkeellelaskussa ja tarjoamisessa on noudatettava virtuaalivaluuttasääntelyä ja sen raskaita vaatimuksia.

Niin kauan kuin EU-lainsäätäjä ei toimi arvopaperin käsitteen harmonisoimiseksi, kysymys säilyy kansallisen harkintavallan piirissä. Kun Suomessa arvopaperimarkkina­lain tai muun arvopaperisääntelyn nojalla asiaan ei myöskään saada yksiselitteistä vastausta, viranomaisten tulkintojen merki­tys korostuu silloin kun arvioidaan lukeu­tuuko kryptovara kryptovaluutan vai krypto­arvopaperin määritelmän piiriin. Viranomai­set kuitenkin tulkitsevat kysymystä itsenäisesti, ja tämä johtaa vaikeasti ennus­tettaviin tulkintoihin ja oikeusvarmuuden heikentymiseen.

Tämän vuoksi Suomen tulisi noudattaa aktiivsten EU-valtioiden mallia ja tunnistaa virtuaali- tai kryptopohjaiset rahoitusvälineet ja arvopaperit virtuaalivaluutoista erilliseksi varallisuuslajiksi sääntelytasolla. Tämä tulisi toteuttaa lisäämällä arvopaperi­markkinalain (746/2012) 2:1:n arvopaperin määritelmään sekä sijoituspalvelulain (747/2012) 1:14:n rahoitusvälineen määritel­mään lisäykset kryptovarasta. Esimerkkiä määritelmään voitaisiin ottaa esimerkiksi EU:n DLT-pilottiasetuksen DLT-siirtokelpoisen arvopaperin määritelmästä.

Suositus 2. DAO:ja tulee säännellä kansallisesti osuuskuntalain pohjalta

Maailmassa on tällä hetkellä arvioitu olevan yli 4000 aktiivista hajautettua itsenäistä organisaatiota eli DAO:a, joiden hallinnoima pääoma on merkittävä. DAO:ihin liittyy tällä hetkellä Suomessa paljon epäselvyyksiä, esimerkiksi kysymykset DAO:jen oikeushenkilöllisyydestä ja vastuun järjestämisestä. Ilmiö on vielä verrattain vähän ymmärretty ja tuntematon Suomessa, eikä täsmällistä kansallista määritelmää ole laadittu. Tiettä­västi Suomeen ei ole sijoittautunut DAO:ja, eikä Suomeen ole siten myöskään tullut verotettavaa DAO-toimintaa.

DAO:ihin liittyvät juridiset kysymykset ovat haastavia, sillä DAO:jen hallintorakenteeseen liittyy olennaisena piirteenä hajautus niin päätöksenteon, kuin myös jäsenten maantieteellisen sijoittautumisen osalta. Tämä poikkeaa olennaisesti perintei­sistä oikeudellisista järjestäytymismalleista, eikä perinteiset sääntelymallit ole siten soveltuvia DAO:jen kohdalla.

Haastattelujen perusteella web 3.0 -toimijat suhtautuvat DAO:jen rekisteröity­misen mahdollistamiseen Suomessa pää­asiassa myönteisesti. Vaikka sääntely näh­dään joiltain osin haastavana tai jopa epätarkoituksenmukaisena julkisille lohkoketjuille rakentuvissa DAO:issa, koe­taan kuitenkin, että lainmukaisesti toimivat DAO:t olisivat valmiita rekisteröitymään vapaaehtoisesti saavuttaakseen ne edut, mitä oikeushenkilöllisyyden myöntämisestä seuraisi.

DAO:t ovat poikineet kansainvälisesti uutta sääntelyä. Sääntelytrendit voidaan jakaa karkeasti kahtia. Osa valtioista pyrkii tuottamaan täysin uudenlaista web 3.0 -teknologiaan kohdistuvaa erityissääntelyä, kun taas osa pyrkii ulottamaan olemassa olevat sääntelymallinsa kattamaan web 3.0 -ilmiön. Jälkimmäinen lähestymistapa voi osoittautua haastavaksi, sillä lakeja säädettä­essä ei olla aina osattu ennakoida teknolo­gian kehitystä. Täysin uudenlaisen sääntelyn kehittäminen ei toki myöskään ole yksinkertaista.

Yhdysvalloissa on saatettu voimaan DAO-sääntelyä osavaltiotasolla muun muassa Vermontissa, Wyomingissa ja Tennesseessä. Näissä malleissa DAO:t on alistettu jo olemassa olevien järjestäytymis­mallien sääntöjen alle. DAO:t on siis rinnas­tettu sääntelyssä muun muassa rajavastuuyhtiöihin eli yhtiöihin, joissa jäsenillä on rajoitettu vastuu yhtiön toiminnasta. Aloit­teet ovat saaneet kiitosta, mutta myös kritiik­kiä, sillä niiden on koettu tuovan DAO:ille lisää vastuita ilman merkittäviä lisähyötyjä. On myös koettu, että rinnastamalla DAO:t jo olemassa oleviin malleihin, ei huomioida riittävästi niiden ainutlaatuisuutta uudenlaisena järjestäytymismuotona.

Kansainvälisen oikeuden parissa on myös esiintynyt aloitteita täysin uudenlaisesta DAO-sääntelystä, esimerkiksi kan­sainvälisen COALA (the Coalition of Automated Legal Applications) -työryhmän laatima DAO-mallilaki. Mallilaki on täysin ainutlaatuista DAO-spesifiä sääntelyä, joka ei pohjaudu olemassa oleviin järjestäytymis- tai hallinnointimalleihin.

DAO:jen rekisteröitymisen mahdollista­minen vaikuttaa harkinnan arvoiselta aloit­teelta, jolla Suomi voisi parantaa kilpailuky­kyään DAO:jen toiminta-alueena. Rekiste­röityminen voisi samalla ratkaista DAO:ihin liitettyjä haitallisia ilmiöitä kuten tunnistau­tumisen ongelmia, rahanpesua ja terrorismin rahoittamista.

Oikeushenkilöllisyys- ja vastuukysymys­ten ratkaiseminen edellyttäisi DAO:jen alistamista kansallisen lainsäädännön piiriin. Tässä osuuskuntalain (421/2013) mukainen sääntelymalli vaikuttaa osoittautuvan par­haaksi vaihtoehdoksi, sillä osuuskuntatoiminnan alle voidaan sääntelyn joustavuu­desta johtuen asettaa hyvin monenlaista toimintaa. Sääntelytoimet käsittäisivät tältä osin lisäykset osuuskuntalakiin, joiden perusteella osuuskuntatoimintaa voitaisiin toteuttaa DAO-muodossa, DLT- ja lohkoketjuteknologiaan pohjautuen. Olemassaolevaa sääntelyä mukautettaessa on kuiten­kin huomioitava DAO-toiminnan erityispiirteet, eikä DAO-toimintaa saa sulloa väkisin perinteisiin sääntelymuotteihin.

Suositus 3. Älysopimusten turvallisuus on varmistettava ohjeistuksilla

Älysopimuksille perustuvien hajautettujen järjestelmien tarkoituksena on ollut vähentää keskitettyihin malleihin liittyviä ongelmia, mutta samalla älysopimusten haavoittuvuu­det ovat johtaneet väärinkäytöksiin ja tieto­turvaloukkauksiin. Osa ongelmista on kohdistunut keskitettyihin toimijoihin, kuten kaupankäyntialustoihin, mutta myöskään hajautetut toimijat, kuten DAO:t, eivät ole välttyneet väärinkäytöksiltä. Huolenaiheiksi ovat nousseet älysopimuksiin liittyvät haa­voittuvuudet, koodin laadun varmistaminen ja ymmärrys älysopimusten sisällöstä.

Älysopimusten turvallisuuden varmista­minen on olennaista kuluttajien ja sijoittajien suojelussa sekä rahoitusmarkkinoiden vakauden varmistamisessa. Sen avulla luodaan myös yleistä luottamusta älysopimuksiin ja mahdollistetaan teknologian yleistyminen. Ongelmiin pyritään puuttu­maan muun muassa kehittämällä älysopimuskoodin laatua. Esimerkiksi Ethereum-ekosysteemissä on pyritty kehittä­mään toimialan omia standardeja, joiden myötä käyttäjät voisivat varmistaa, että älysopimus on läpäissyt ammattimaisen tietoturvatarkastuksen. Web 3.0 -toimialan oma aktiivisuus voi osaltaan vähentää älysopimuksiin liittyvää sääntelytarvetta.

Älysopimusten kansainvälinen sääntely­kehikko on vielä jäsentymätön. Sääntelytarve on kuitenkin tunnistettu EU-tasolla, ja esimerkiksi Euroopan komission aloitteesta perustettu EU Blockchain Observatory & Forum on nostanut esiin tarpeen älysopimuksia koskevalle harmonisoidulle EU-lainsäädännölle. Samalla on kuitenkin myös tunnistettu, että koska teknologia on vielä verrattain kypsymätöntä, aika ei välttä­mättä ole vielä kypsä sääntelyaloitteille.

EU-lainsäätäjä vaikuttaa kuitenkin aktivoituneen älysopimusten sääntelyä koskevissa kysymyksissä. Helmikuussa 2022 Euroopan komissio julkaisi datasäädösehdotuksen, joka sisältää älysopimuksia koskevaa sääntelyä. Datasäädös sisältää melko yleisluontoisia vaatimuksia, joita älysopimuksia käyttävän sovelluksen toimit­tajan on täytettävä datan jakamiseen liitty­vissä sovelluksissa. Nämä koskevat älysopimusten varmatoimisuutta, irtisanomis-ja keskeytysmahdollisuutta, datan arkistointia ja jatkuvuutta sekä pääsynvalvontamekanismien varmistamista. Sään­nös antaa myös valtuutuksen asettaa euroop­palaisia standardointijärjestöjä laatimaan vaatimuksia koskevia standardeja. Säädösehdotus sisältää myös jonkin verran muunlaista älysopimussääntelyä, muun muassa älysopimusten yhteentoimivuutta koskevia vaatimuksia.

Aloitteesta ei tule vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä EU-lainsäätäjän aikeista harmonisoida älysopimussääntelyä. Kehitys kuitenkin osoittaa, että älysopimus­ten turvallisuutta koskevat näkökulmat on otettu huomioon myös EU-tasolla ja säänte­lyn voi ennustaa lisääntyvän tulevaisuudessa.

Älysopimusten turvallisuus on edellytys teknologian yleistymiselle sekä toisaalta kuluttajien ja sijoittajien suojelulle sekä rahoitusmarkkinoiden vakauden varmistamiselle. Suomen ei kuitenkaan kannata odottaa EU-lainsäätäjän aktiivi­suutta, vaan tarkempaan arviointiin tulisi ryhtyä myös kansallisesti. Paras vaihtoehto vaikuttaa olevan ohjeistusten antaminen, jolla asetetaan tietyt vähittäisvaatimukset, jotka Suomessa liikkeelle laskettavien älysopimusten tulisi täyttää kooditasolla, sekä mitä auditointimekanismeja tulisi käyttää niiden turvallisuuden varmistamiseksi. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi kansalli­sista VAHTI– ja Katakri -vaatimustenhallinta- ja auditointijärjestelmistä. Kansalli­sia toimenpiteitä harkitessa toimialan kehi­tystä ja innovaatioiden kokeiluja ei pidä kuitenkaan tarpeettomasti vaikeuttaa.

Suositus 4. Kryptovarojen selkeä ja ennustettava verotus on varmistettava

Verotus koettiin haastatteluissa haasteeksi, joka vaikeuttaa web 3.0 -toimintaa Suomessa. On selvää, että matalan veroasteen valtiot houkuttelevat yrityksiä, mutta verotusta on mahdollista tehdä web 3.0 -yritysten kannalta toimivammaksi myös muunlaisilla toimilla. Kryptovarojen selkeä ja ennustettava verotus on sekä yritysten että Suomen etu. Kryptovaroilla tarkoitetaan digitaalisen arvon tai oikeuksien kirjausta, joka voidaan siirtää ja tallentaa sähköisesti käyttämällä hajautetun tilikirjan teknologiaa, kuten lohkoketjuja, tai muuta vastaavaa teknologiaa.

Virtuaalivaluutat eivät ole yhtenäinen joukko virtuaalisia maksuvälineitä, vaan niiden ominaisuudet ja käyttötarkoitukset vaihtelevat suuresti. Pienempiin vaihtoehto­valuuttoihin (engl. altcoins), yhdistyy usein voimakkaat kurssivaihtelut, kun taas vakaa­valuuttojen (engl. stablecoins) tarkoituksena on olla tavallisten el fiat-valuuttojen, kuten euron tai dollarin, kaltaisesti kursseiltaan vakaita. Lisäksi on olemassa digitaalisia rahakkeita, jotka eivät ole luonteeltaan lainkaan maksuvälineen kaltaisia, mutta ne saatetaan määritellä virtuaalivaluutaksi.

Verotus on EU:ssa pitkälti kansallisen päätäntävallan asia, joten kryptovaroja koskevat verotuskäytännöt vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain. Kevyen verotuksen valtiot, kuten Malta ja Portugali, ovatkin onnistuneet houkuttelemaan web 3.0 -toimijoita sijoittautumaan alueilleen.

Vaikka Suomessa ei haluttaisikaan siirtyä kryptovarojen liberaalimpaan verotukseen, ymmärryksen lisääminen kryptovarojen ilmenemismuotojen moninaisuudesta on tärkeää, jotta voidaan varmistaa riittävän monimuotoinen verokohtelu. MiCA-asetuksen voimaantulon myötä kryptovaran käsite laajenee, ja sen vuoksi tulee arvioida, olisiko tietynlaisia kryptovaroja, kuten vakaavaluuttoja, kohdeltava eri tavalla verotuksessa.

Ymmärryksen lisääminen web 3.0:sta ja kryptovarojen eri muodoista on yksi toimen­pide, jolla voidaan edistää verotukseen liittyvien tulkintojen ennustettavuutta ja yhdenmukaisuutta. Verottaja onkin jo laatinut kattavia ohjeistuksia kryptovarojen verotuksesta. Toimialalla vallitsee kuitenkin sitkeitä harhaluuloja ja väärinkäsityksiä verotuksesta. Tämän vuoksi on varmistet­tava, että ohjeistukset saavuttavat toimijat ja että ne ovat myös kansainvälisten toimijoi­den saatavilla.

Suositus 5. Alan toimijoiden valvontaan ja neu­vontaan on kohdistettava riittävästi resursseja

Haastatteluissa nousi esiin, että web 3.0 -alalla toimivat yritykset ja erityisesti virtu­aalivaluutan tarjoajat kokevat yhteistyön Finanssivalvonnan kanssa haastavaksi. Tulkintoja ja neuvontaa ei alan yritysten mielestä saada riittävän joutuisasti. Ongel­mat johtuvat rahoituksen riittämättömyy­destä ja siitä, että web 3.0 -ilmiö on verraten uusi.

Toimiva yhteistyösuhde valvovan viran­omaisen ja valvottavien yritysten välillä on nähty etuna web 3.0 -yritysten sijoittautu­mispäätöksissä. Viro oli ensimmäisten EU:n valtioiden joukossa toivottamassa kryptovarapalvelujen tarjoajat tervetulleiksi, mikä johti siihen, että vuonna 2021 Virossa toimi 253 aktiivista rekisteröityä virtuaalivaluutan tarjoajaa, jotka muodostivat jopa puolet kaikista maailman toimijoista. Samankaltai­sesti myös Liettuan valvontaviranomainen FCIS on ollut yhteistyöhaluinen ja myötä­mielinen maahan sijoittautuvien kryptovara­palvelun tarjoajien suhteen.

Aktiivisuus on osin selittynyt sillä, että valvontaviranomaisten roolit ja rahoitusmallit ovat erilaisia. Suomessa valvonnan resurssit kerätään valvontamaksuilla. Liian suopea suhtautuminen kryptovaratoimin­taan on kuitenkin johtanut myös ongelmiin. Virossa ja Liettuassa rahanpesu on yleistynyt, mikä on johtanut Virossa sääntelyn tiukenta­miseen ja rekisteröintien peruuttamiseen sekä virtuaalivaluutan tarjoajien siirtymiseen muualle. Myös Liettua on Viron tavoin kiristänyt sääntelykehystään ja vaatimuk­siaan virtuaalivaluutan tarjoajille. Iso-Britannia on ilmaissut pyrkimyksensä tulla web 3.0:n kärkivaltioksi. Valvontaviranomainen FCA on käynnistänyt useita hankkeita edistääkseen tätä. Se on muun muassa perustanut FCA:n ylläpitämän sääntelyhiekkalaatikon, eli kokeiluympäris­tön, Cryptosprint-yhteistyöhankkeen sekä web 3.0 -toimialan kanssa yhteistyössä toimi­van sitouttamisryhmän. Iso-Britanniassa on kuitenkin kritisoitu sitä, että toimilupajärjestelmä on ruuhkautunut resurssipulan vuoksi.

Verrokkimaiden esimerkit osoittavat, että hyvä ja toimiva suhde valvontaviranomaisiin houkuttelee web 3.0 -toimijoita ja kannustaa kehittämistoimintaa. Viranomaisten riittä­västä resursoinnista tulee kuitenkin varmis­tua, jotta uudet valvottavat eivät ruuhkauta toimintaa.

Toimivin keino edistää web 3.0 -toimintaa viranomaistoimin vaikuttaa olevan toimivan vuorovaikutussuhteen ylläpitäminen viranomaisten ja web 3.0 -toimijoiden kanssa, mikä edellyttää riittävää resursointia ja osaamista.

Haastatteluissa nousi huolenaiheeksi Finanssivalvonnan rahoitus ja resurssit, joita tarvitaan web 3.0 -toimijoiden laadukkaassa valvonnassa. Erityiseksi huolenaiheeksi on noussut, kykeneekö Finanssivalvonta resur­soimaan riittävästi työvoimaa siinä tilan­teessa, kun valvottavien määrä tulee kasva­maan MiCA-asetuksen myötä.

Finanssivalvonnan lainmukainen tehtävä on kuitenkin toimia valvontaviranomaisena, eikä yritysten neuvojana ja konsulttina. Koska esimerkiksi kryptoarvopaperin oike­ustila on sääntelytasolla epäselvä, Finanssi­valvonnan rooli tulkintojen ja neuvonnan antamisessa kuitenkin korostuu. Oikeustilan selkeyttäminen sääntelykeinoin tulisi ratkai­semaan tähän asetelmaan liittyviä ongelmia ja säästäisi samalla Finanssivalvonnan resursseja, jolloin niitä voitaisiin kohdistaa valvontatyöhön.

Finanssivalvonnan rahoitusta sääntelee finanssivalvonnasta annettu laki (878/2008), jonka nojalla valvottavilta peritään toimen­pide- ja valvontamaksuja. Näillä maksuilla rahoitetaan pääasiallisesti Finanssivalvonnan toiminta. Tämän lisäksi Suomen pankki rahoittaa Finanssivalvonnan toimintaa 5 %:n maksuosuudella.

Finanssivalvonnan valvomat virtuaalivarojen tarjoajat ovat pääosin start-up – ja pk-yrityksiä, jotka kerryttävät vain vähän valvontamaksuja. On tarpeellista arvioida Finanssivalvonnan rahoituksen riittävyys, jotta virtuaalivarojen tarjoajia pystytään valvomaan laadukkaasti myös tulevaisuu­dessa MiCA:n voimaantulon jälkeen.

Suositus 6. Matalan kynnyksen innovaatiotoimintaa on edistettävä sääntelyhiekkalaatikolla

Euroopan unionin tavoitteena on synnyttää innovatiivista web 3.0 -toimintaa EU:ssa. Tästä esimerkkinä ovat erilaiset julkiset aloitteet, kuten EU:n jäsenvaltioiden, Norjan ja Liechtensteinin European Blockchain Partnership (EBP) -aloite sekä DLT-pilottiasetus. Monet valtiot ovat pyrkineet lisäämään kilpailukykyään myös kansallisilla aloitteilla, kuten perustamalla rahoitusteknologian sääntelyhiekkalaatikoita eli kokeiluympäristöjä. Hiekkalaatikkojen perustamiseen voi kuitenkin liittyä haasteita lisääntyvän EU-sääntelyn ja pakottavien rahanpesuvelvoitteiden vuoksi. Kansainvälisessä vertailussa suurin osa tällaisista hiekkalaatikoista onkin perustettu EU:n ulkopuolelle.

Web 3.0 -toimijat toivat esiin haastatte­luissa, että Suomen tiukka toimintaympäristö heikentää matalan kynnyksen innovaatiotoimintaa ja siten innovaatioiden syntymistä Suomeen. Erityiseksi ongelmaksi koetaan se, että virtuaalivaluutan tarjoajien rekisteröintiä edellytetään liian aikaisessa vaiheessa ja tästä aiheutuvat velvoitteet ovat raskaita erityisesti pienille startup-yrityksille. Suomeen onkin tällä hetkellä sijoittautunut ainoastaan kahdeksan virtuaalivaluutan tarjoajaa. Suomen kannalta olisi siis tärkeää arvioida, kuinka matalan kynnyksen innovaatiotoi­mintaa voidaan edistää EU-lainsäädännön ja aloitteiden puitteissa sekä toisaalta kansalli­sin sääntely- ja viranomaistoimin.

Web 3.0 -toimintaan liittyy vahvasti kokeilut ja innovointi. Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki arvioi vuonna 2020, että marraskuussa 2020 maailmassa oli peräti 73 erilaista finanssiteknologiaan liittyvää hiekkalaatikkoa 56 eri valtion alueella. Toimijat voivat tiettyjen edellytysten täyttyessä harjoittaa toimin­taansa tällaisten hiekkalaatikkojen sisällä ilman, että liian raskaiksi koetut velvoitteet vaikeuttavat innovointia.

Samanaikaisesti on kuitenkin otettava huomioon, että Suomen on varmistettava kaikessa toiminnassaan rahanpesuvelvoittei­den täyttyminen sekä otettava huomioon myös EU-sääntely. Kehitystoiminta koetaan säännellyillä markkinoilla usein vaikeaksi, kun esimerkiksi rahanpesun estämistä ja asiakkaan tunnistamista koskevat velvoitteet tulevat toimijoille sovellettavaksi usein hyvin varhaisessa vaiheessa.

Suomella ei ole, monen muun jäsenvaltion tavoin, myöskään lainsäädännöllisesti perinteitä hiekkalaatikoista. Tämä voi selittää sitä, miksi suurin osa hiekkalaatikoista onkin sijoittunut EU:n ulkopuolelle. EU:n tasolla tilanne vaikuttaa kuitenkin olevan muuttu­massa, ja EU-vetoisia hiekkalaatikkoaloitteita on tehty yhä enemmän.

Sveitsissä on kehitetty finanssiteknolo­gian yrityksille täysin uudenlainen FinTech-toimilupa, joka poikkeaa perinteisiä rahoituslaitoksia koskevasta toimiluvasta. FinTech-toimilupa otettiin käyttöön tammi­kuussa 2019 tekemällä muutoksia Sveitsin rahoituslaitoslakiin (Bundesgesetz über die Banken und Sparkassen, BankG). Muutosten perusteella hiekkalaatikon toimijat voivat tiettyihin rajoihin asti hallita ja sijoittaa julkisia varoja FinTech-toimiluvan puitteissa, mikäli varoista ei makseta korkoja ja sijoitta­jille tiedotetaan, että toiminta ei ole viran­omaisvalvonnan piirissä ja varoja ei ole turvattu vakuudella. Toiminta mahdollistaa kokeilun ja kehittämistoiminnan, ilman että toimijoiden täytyisi noudattaa kaikkia rahoituslaitoksilta edellytettyjä vaatimuksia.

Perustetaan viranomaisten ja yritysten yhteistyötä vahvistava hiekkalaatikko eli rahoitusteknologian kokeiluympäristö

Suomen kannalta kokeilevuuden edistämi­sessä tulisi seurata Iso-Britannian mallia ja perustaa Suomeen säännelty hiekkalaatikko, jonka tarkoituksena olisi edistää hajautetun mallin rahoituspalveluiden kehitystä ja web 3.0 -toimintaan liittyvää innovointia ja kehittämistoimintaa Suomessa. Kuten Iso-Britanniassa, hiekkalaatikon etujen ei tulisi liittyä sääntelystä poikkeamiseen, sillä se ei olisi yhteensopiva Suomea velvoittavien rahanpesuvelvoitteiden ja lisääntyvän EU-sääntelyn suhteen. Sen sijaan hiekkalaa­tikossa tulisi panostaa viranomaisyhteistyön ja neuvonnan lisäämiseen sekä sellaisten kevennysten myöntämiseen, jotka eivät ole ristiriidassa lakisääteisten velvoitteiden kanssa. Keskeisessä osassa voisi olla esimerkiksi Finanssivalvonnan ja veroviranomaisten keskinäinen yhteistyö ja web 3.0 -toimijoiden neuvonta. Näin ratkaistai­siin samalla niitä keskeisiä ongelmia, joita web 3.0 -toimijat ovat kokeneet kehittämis­toiminnan esteiksi Suomessa.

Lisäksi voidaan harkita testialustan kehittämistä. Kansallisen testialustan luomi­sessa uusien web 3.0 -innovaatioiden testauk­seen voidaan hyödyntää Virtual Finlandin testiympäristöä  (https://um.fi/virtual-finland-hanke)  ja Sitran kehittämää hajautetun internetin referenssiarkkitehtuuria.

Suositus +1. Suomen web 3.0 -suuntaviivat

Suomella on hyvät valmiudet tarttua web 3.0:n mahdollisuuksiin. Web 3.0:n liiketoiminta- ja innovaatiomahdollisuudet riippuvat Suomen lähestymistavasta ja asenteesta. Mikäli halutaan varmistaa Suomen kilpailukyky web 3.0 -markkinoilla, tulee mahdollisuuksiin tarttua heti.

Huomioidaan web 3.0 kansallisen digitaalisen kompassin toimeenpanossa

Viro, Latvia, Liettua ja Liechtenstein ovat osoittaneet, että aktiivisuudella ja avoimella asenteella voidaan houkutella web 3.0 -toimintaa myös pienempiin maihin.

Moni valtio, kuten Saksa ja Irlanti, on pyrkinyt myös tukemaan web 3.0:n kehitystä laatimalla julkisia suuntaviivoja ja strate­gioita, joissa on esitetty selkeät tavoitteet ja askelmerkit, joilla kehitystä on tarkoitus kansallisesti edistää.

Suomi tarvitsee selkeän suunnitelman, jotta ymmärrys web 3.0 -toiminnan mahdollisuuksista kansalliselle kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille lisääntyy. Yksi merkittävä toimi olisi laatia kansallinen web 3.0 -ekosysteemin vauhdittamisen toimenpide-ohjelma, joka voitaisiin huomi­oida osana kansallisen digitaalisen kompas­sin toimeenpanoa hyödyntämällä nykyisiä rakenteita, kuten digitalisaation, datatalouden ja julkisen hallinnon kehittä­misen ministerityöryhmää sekä Digitoimis­toa. Web 3.0:n kytkeminen digikompassiin varmistaisi, että ilmiö huomioitaisiin koko­naisvaltaisesti osaamisen, yritysten digitali­saation, julkisten palvelujen ja infrastruktuu­rin kehitystyössä. Tämä viestisi aiheen tärkeydestä ja siitä, että Suomi suhtautuu kannustavasti web 3.0 -ilmiöön.

Perustetaan web 3.0 -yhteistyöverkosto

Web 3.0 -toiminta perustuu vahvasti kokei­luihin ja kehitys on nopeaa. Julkisen sektorin toimijoille on haastavaa pysyä web 3.0 -kehityksen perässä ilman keskusteluyhteyttä alan toimijoiden kanssa. Edistämällä aktii­vista dialogia julkisen sektorin ja web 3.0 -toimijoiden välillä parannetaan julkishallinnon ymmärrystä ilmiöstä ja viestitään ulospäin, että Suomessa ollaan yhteistyöhaluisia kehittäjien kanssa. Nämä toimet parantavat Suomen kansainvälistä kilpailu­kykyä osaajista ja yrityksistä.

Toimivalla keskusteluyhteydellä on houkuteltu web 3.0 -toimijoita esimerkiksi Iso-Britanniaan ja Singaporeen. Tämä on kuitenkin johtanut myös käytännön ongel­miin niissä tapauksissa, joissa viranomaisten resursointi ei ole ollut riittävää. Aktiivinen dialogi sitoo viranomaisilta resursseja, ja siksi tehtävät eivät saisi langeta liiaksi yhden viranomaisen tai hallinnonalan varaan.

Sektorirajat ylittävän keskustelun edistä­miseksi suositellaan erityisen web 3.0 -yhteistyöverkoston perustamista, jossa olisi toimijoita sekä julkishallinnosta että web 3.0 -yritysten ja asiantuntijoiden joukosta. Yhteistyöverkoston perustamisessa voidaan hyödyntää jo olemassa olevia yritysten ja virkamiesten omia web 3.0 -verkostoja. Web 3.0 -yhteistyöverkosto toimisi alustana keskustelulle ilmiöön liittyvistä mahdolli­suuksista ja uhkakuvista. Dialogia edistä­mällä web 3.0 -toimijat saisivat mahdollisuu­den esittää näkemyksensä ja huolensa viran­omaisille oikea-aikaisesti ilman byrokraattista lisätaakkaa. Viranomaiset saisivat vastavuoroisesti reaaliaikaisen näkymän suomalaiseen web 3.0 -toimialaan, mikä parantaisi viranomaisten ymmärrystä ilmiöstä ja auttaisi reagoimaan ongelmiin oikea-aikaisesti. Samalla voitaisiin parantaa ymmärrystä siitä, kuinka julkinen sektori voisi hyötyä web 3.0 -ratkaisuista.

Lisätään web 3.0 -osaamista laajasti yhteis­kunnan eri sektoreilla

Haastatteluissa kävi ilmi, että yleinen ymmärrys web 3.0:sta on Suomessa tällä hetkellä vielä melko alhaisella tasolla, mutta alan toimijoilla on halu oppia ja kehittää. On tärkeää, että osaamista ja ymmärrystä web 3.0:sta laajennetaan.

Myös julkisella sektorilla on tärkeää lisätä ymmärrystä web 3.0:sta. Tämä varmistaisi, että se voi realisoida web 3.0 -teknologian potentiaalin ja tunnistaa ne käyttötapaukset, joissa uuden teknologian käyttöönotosta seuraisi eniten etuja. Riittävä ymmärrys web 3.0 -ilmiöstä ja -teknologiasta on myös edellytys laadukkaaseen viranomaistoimintaan. Julkishallinnossa on jo aktiivinen web 3.0 -osaajajoukko, mutta tietämystä olisi hyvä lisätä tasaisemmin. Julkinen sektori voisi myös näyttää esimerk­kiä ja hyödyntää web 3.0 -ratkaisuja ennak­koluulottomasti palvelujen järjestämisessä ja tarjoamisessa.

On tärkeää varmistaa että Suomessa on tulevaisuudessa se web 3.0 -osaaminen, jota tarvitaan, jotta Suomi pysyy teknologisen kehityksen eturintamassa. Ymmärrystä voitaisiin lisätä esimerkiksi eri hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön pohjautuvilla koulutus- ja yhteistyöhankkeilla. Tällä varmistettaisiin, että Suomessa eri hallinnonalat ovat samalla tasolla teknologisessa kehityksessä ja estettäisiin niiden eriyty­mistä. Samalla voitaisiin jakaa näkemyksiä ja tietoa, mikä voisi edistää sitä, että viran­omaistulkinnat olisi yhdenmukaisempia.

Selvityksessä kerrytettyjen havaintojen perusteella lohkoketjuteknologia on suosittu aihe suomalaisissa opinnäytetöissä. Koulutussektorilla on tehty aloitteita, joista esimerkkinä voidaan mainita Oulun yliopis­ton, Lapin yliopiston, Vaasan yliopiston ja Kajaanin ammattikorkeakoulun yhteishankkeena toteuttama EU-rahoitteinen Tehoa lohkoketjuista -hanke. Kyseisessä hankkeessa julkaistiin 13.2 teos, jossa käsitel­lään lohkoketjuja ja lohkoketjusovelluksia oikeudellisen sääntelyn näkökulmasta. Päähuomio on EU-tason sääntelyssä ja kansallisessa oikeustilassa. Teos keskittyy sisällöllisesti seuraaviin aiheisiin: virtuaalivaluutat, älysopimukset, rahakkeet, tietosuojalainsäädäntö ja immateriaalioikeudet. Web 3.0 ei vaikuta kuitenkaan laajemmin löytäneen tietään eri oppilaitosten tarjon­taan. Koulutusta web 3.0:sta on vauhditettu useassa muussa EU-valtiossa. Suomen olisi tärkeää pysyä tämän kehityksen mukana tuomalla web 3.0:a laajemmin mukaan osaksi jatkuvaa oppimista.

Varmistetaan julkinen tuki web 3.0 -alan yrityksille esimerkiksi rahoituksen, yhteistyön ja neuvonnan kautta

Haastatteluissa kävi ilmi, että julkinen tuki on yksi merkittävimmistä tekijöistä, jolla web 3.0 -toimintaa voidaan houkutella Suomeen. Web 3.0 -yritykset koostuvat tyypillisesti melko pienistä startup- ja pk-yrityksistä, joiden toiminta on usein riippu­vaista julkisesta rahoituksesta. Suomessa julkista rahoitusta web 3.0 -toimintaan voi saada esimerkiksi Business Finlandin, ELY-keskusten ja Finnveran tarjoamien tukien kautta.

Vastatakseen kilpailuun, olemassa ole­vista tukimuodoista web 3.0 -toiminnalle Suomessa tulisi viestiä aktiivisesti kansainvälisille toimijoille ja helposti omaksuttavaa tietoa tulisi olla saatavilla. Näin varmiste­taan, että Suomi on houkutteleva vaihtoehto, kun kansainväliset web 3.0-yritykset arvioi­vat niiden sijoittautumisvaihtoehtoja.

Myös uusien, web 3.0:a tai lohkoketjuteknologiaa koskevien tukimuotojen perus­taminen voi olla tarkoituksenmukaista, mikäli havaitaan, että olemassa oleva julki­nen rahoitus ei vastaa riittävällä tasolla kansainväliseen kilpailuun.

Innovointia voidaan lisätä myös muilla tukimuodoilla, kuten edistämällä yritysten verkostoitumista, tarjoamalla matalan kynnyksen viranomaisneuvontaa, ja saatta­malla osaajia ja yrityksiä yhteen.

Toimialaa tukemalla luodaan maaperää uudelle ja innovatiiviselle web 3.0 -toiminnalle. Näin kasvatetaan Suomen vientiä ja osuutta kansainvälisistä web 3.0 -markkinoista, synnytetään lisää työpaikkoja Suomeen, ja varmistetaan, että täällä syntyvä toiminta ei karkaa ulkomaille.

Tokenisaatiokehityksen vauhdittaminen kansallis­ten ja EU-kokeiluhankkei­den kautta

Tokenisaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa lohkoketjun ulkopuolinen esine tai asia kytketään lohkoketjuun laskemalla siitä liikkeelle digitaalinen rahake (engl. token). Tokenisaation etuina on pidetty esimerkiksi sitä, että se helpottaa ja mahdollistaa uuden­laisiin kohteisiin sijoittamisen sekä omistuk­sen jakamisen pienempiin yksikköihin eli digitaalisiin rahakkeisiin. Tokenisaation mahdollisuudet eivät ole vielä monessa tapauksessa täsmentyneet, mutta kehitys on herättänyt paljon mielenkiintoa niin yksityi­sellä kuin julkisellakin sektorilla. Tokenisaa­tio on myös nähty olennaisena osana luotta­muksen synnyttämistä siirryttäessä kohti digitaalisen omistamisen malleja.

Tokenisaatiokehityksen edistäminen edellyttää avointa suhtautumista uudenlaiseen teknologiaan ja kokeiluhankkeiden käynnistämistä, joilla kartoitetaan lohkoketjuteknologian realistisia käyttökohteita ja etuja.

Suomessa voidaan ajaa toimenpiteitä, joilla voidaan vauhdittaa tokenisaation kehitystä. Tärkeässä osassa kehitystä on matalan kynnyksen innovaatiotoiminnan edistäminen. EU:ssa on jo käynnissä monen­laisia kokeiluhankkeita, kuten Euroopan komission EBSI-aloite. Viranomaistoimin­nan näkökulmasta olisi mahdollista seurata esimerkiksi Singaporen mallia ja edistää kokeiluja valvontaviranomaisen kanssa yhteistyössä toteutetuissa kokeiluhankkeissa tai hiekkalaatikossa. Toimiva dialogi ja yhteistyösuhde viranomaisten kanssa on tärkeää matalan kynnyksen innovaatiotoiminnan edistämisessä.

Tokenisaatiokehityksen mahdollistami­seksi tulisi myös arvioida, kuinka olemassa olevat lainsäädännölliset ja teoreettiset mallit soveltuvat digitaalisen omistamisen kehityk­seen.

5. Yhteenveto suosituksista

1. Kansallista virtuaalivaluuttasääntelyä on selkeytettävä

  • Kansallinen virtuaalivaluuttasääntely on saatettava ennakoivasti MiCA-asetuksen kanssa yhteensopivaksi.
  • Kryptoarvopaperin oikeustilaa on selkeytettävä tekemällä lisäykset kryptovarasta arvopaperimarkkinalain arvopaperin määritelmään sekä sijoituspalvelulain rahoitusvälineen määritelmään lisäykset kryptovarasta.

2. DAO:ja tulee säännellä kansallisesti osuuskuntalain pohjalta

  • DAO:ja tulee säännellä kansallisesti tekemällä tarvittavat muutokset osuuskuntalakiin ja siten mahdollistaa DAO:ille vapaaehtoinen rekisteröitymismahdollisuus Suomeen.

3. Älysopimusten turvallisuus on varmistettava ohjeistuksilla

  • Älysopimusten turvallisuus tulee varmistaa kansallisilla ohjeistuk­silla, jotta turvataan älysopimusten koodin laatu ja tietoturvallisuus.

4. Kryptovarojen selkeä ja ennustettava verotus on varmistettava

  • Verottajan ohjeistukset kryptovaroista ja niiden ilmenemismuo­doista tulee saavuttaa alan yritykset ja toimijat.
  • Veroratkaisuja tulee ennakoida ja arvioida uudelleen jo ennen MiCA-asetuksen voimaantuloa.

5. Alan toimijoiden valvontaan ja neuvontaan on kohdistettava riittävästi resursseja

  • Finanssivalvonnalla tulee olla riittävät resurssit alan yritysten ja toimijoiden valvontaan.
  • Alan toimijoiden tulee saada asianmukaista neuvontaa.

6. Matalan kynnyksen innovaatiotoimintaa on edistettävä sääntelyhiekkalaatikolla

  • Perustetaan viranomaisten ja yritysten yhteistyötä vahvistava rahoi­tusteknologian hiekkalaatikko eli kokeiluympäristö. Näin mahdollis­tetaan web 3.0 -kokeilu- ja innovaatiotoimintaa yritysten elinkaaren alkuvaiheessa.

+1 Web 3.0 -suuntaviivat Suomelle

  • Huomioidaan web 3.0 kansallisen digitaalisen kompassin toimeenpanossa
  • Perustetaan web 3.0 -yhteistyöverkosto
  • Lisätään web 3.0 -osaamista laajasti yhteiskunnan eri sektoreilla
  • Varmistetaan julkinen tuki web 3.0 -alan yrityksille esimerkiksi rahoituksen, yhteistyön ja neuvonnan kautta
  • Vauhditetaan tokenisaatiokehitystä eli digitaalisten varallisuusmuo­tojen yleistymistä kansallisten ja EU-kokeiluhankkeiden kautta

Lähteet

BaFin, 2021. Now also in electronic form: securities. Verkkoartikkeli, BaFin. (haettu 28.11.2022)

BaFin, 2022. Crypto tokens. Tietosivu, BaFin. (haettu 28.11.2022)

Brooke, Connor, 2022. Lithuania Avoids Becoming the ‘New Estonia’ After Updated Crypto Regulation Announced. Uutinen, Cryptonews. (haettu 30.11.2022)

Brouwer, Eric, 2019. Does a Decentralised Autonomous Organisation come within the Prospectus Regulations?. Blogi, Medium. (haettu 30.11.2022)

Blockchain Ireland, 2022. Ireland’s Blockchain, Crypto & Web3 Strategy: A Vision to Establish Ireland As a Global Web3 Hub (PDF). Ehdotus hallitukselle, Blockchain Ireland 2022. (haettu 7.12.2022)

BMWK, 2019. Blockchain Strategy of the Federal Government – We Set Out the Course for the Token Economy. Strategia, Saksan liittovaltion hallitus 2019. (haettu 7.12.2022)

COALA, 2021. Model Law for Decentralized Autonomous Organizations (DAOs). Mallilaki, Coalition of Automated Legal Applications 2021. (haettu 1.12.2022)

Davies, Pascale, 2022. Estonia used to be a crypto pioneer but is now clamping down on crypto licenses. This is why. Uutinen, Euronews. (haettu 30.11.2022)

EEA 2022. Enterprise Ethereum Alliance Advances Smart Contract Security with EthTrust Specification. Enterprise Ethereum Alliance, 2022. (haettu 1.12.2022)

EUBlockchain 2019, Legal and Regulatory Framework of Blockchains and Smart Contracts (PDF). Temaattinen raportti, the European Union Blockchain Observatory and Forum 2019.

Euroopan komissio, 2022. Data Act. Tietosivu, Euroopan komissio 2022. (haettu 1.12.2022)

Euroopan komissio, 2022. European Blockchain Partnership. Euroopan komission tietosivu. (haettu 28.11.2022)

EU:n komissio, 2022. Digital finance: agreement reached on European crypto-assets regulation (MiCA). Lehdistötiedote, EU:n komissio 2022. (haettu 5.12.2022)

EU:n neuvosto, 2021. Rahanpesun torjunta: neuvosto hyväksyi neuvotteluvaltuutuksen kryptovarojen siirtojen avoimuudesta. Lehdistötiedote, EU:n neuvosto 2021. (haettu 25.11.2022)

EU:n neuvosto, 2022. Digitaalinen rahoitus: yhteisymmärrys kryptovarojen markkinoita koskevasta asetuksesta (MiCA). EU:n neuvoston lehdistötiedote. (haettu 24.11.2022)

Euroopan parlamentti, 2018. Cryptocurrencies and Blockchain – Legal context and implications for financial crime, money laundering and tax evasion. Selvitys, Snyers, Alexander & Houben, Robby. (haettu 28.11.2022)

Euroopan parlamentti, 2022. Metaverse – Opportunities, risks and policy implications (PDF). Tiivistelmä, Euroopan parlamentti 2022. (haettu 5.12.2022)

ESMA, 2019. Annex – Legal Qualification of Crypto-Assets – Survey to NCAs. Kysely, ESMA. (haettu 29.11.2022)

FATF, 2022. The FATF Recommendations. International Standards on Combating Money Laundering and the Financing of Terrorism & Proliferation (PDF). (haettu 28.11.2022)

FCA, 2022. Regulatory Sandbox. Infosivu, FCA. (haettu 29.11.2022)

FCIS, 2022. Information for Legal Entities Carrying Out the Activities Of Virtual Currency Exchange Operators and (or) Depository Virtual Currency Wallet Operators in the Republic of Lithuania. Tiedote, FCIS. (haettu 29.11.2022)

Finanssivalvonta, 2021. Virtuaalivaluutan liikkeeseenlasku edellyttää lupaa Finanssivalvonnalta – keskiössä asiakkaansuoja ja rahanpesun estäminen. Blogi, Finanssivalvonta. (haettu 29.11.2022)

Finanssivalvonta, 2019. Mitä tarkoittaa virtuaalivaluutta, kryptovaluutta, kryptovara, ICO tai lompakkopalvelu? – Kuluttajansuoja – www.finanssivalvonta.fi (haettu 1.2.2023)

FINMA, 2018. FINMA’s Guidelines for enquiries regarding the regulatory framework for initial coin offering. FINMA:n ohjeistus. (haettu 28.11.2022)

FINMA, 2019. FinTech licence and sandbox: adjustments to FINMA circulars. Lehdistötiedote, FINMA. (haettu 29.11.2022)

Grech, Alex – Camilleri, Anthony F, 2017. Blockchain in Education. Raportti, Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (JRC) 2017. (haettu 7.12.2022)

Guillaume, Florence – Riva, Sven, 2022. Model Law for DAOs – a legal regime adapted to a new type of digital company. Blogi, LexTech Institute 2022.

Hautamäki, Jon 2022. DAO:n oikeudelliset lähtökohdat Suomessa. Artikkeli, Nordic law 2022. (haettu 28.11.2022)

HE 167/2018 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (PDF).

Hansen, Patrick 2022. Europe’s Third Way is Web3: Why the EU Should Embrace Crypto. Stanford Law School blogi. (haettu 25.11.2022).

IBRD, 2020. Key Data from Regulatory Sandboxes across the Globe. Tiivistelmä, Maailmanpankki. (haettu 29.11.2022)

ICMA, 2022. 2. What are virtual assets, crypto assets and (native) digital assets? » ICMA (icmagroup.org) (haettu 2.2.2023)

Kauflin, Jeff – Contreras, Isabel, 2022. DAOs Aren’t a Fad — They’re a Platform. Artikkeli, Forbes. (haettu 1.12.2022)

Lehdonvirta, Vili, 2012. Lehdonvirta, Vili: A History of the Digitilazation of Consumer Culture. Teoksessa Molesworth, Mike – Denegri-Knot, Janice (toim.): Digital Virtual Consumption. Routledge, Taylor & Francis Group. New York and London 2012.

Lehdonvirta, Vili, 2009. Virtual Consumption. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja sarja A11:2009. Turku 2009.

Lehtonen, Kristo, Marja Pirttivaara ja Heikki Aura. Web 3.0 ja eteneminen kohti uutta internetiä – Mistä on kyse ja mitä se meille tarjoaa? Uutisartikkeli, Sitra.fi. Julkaistu 28.3.2022.

Ligon, Cheyenne – Schickler, Jack, 2022. NFT Collections Will Be Regulated Like Cryptocurrencies Under EU’s MiCA Law, Official Says. Uutisartikkeli, CoinDesk 2022.

Maanmittauslaitos, 2022. Suomi on avoimen lähdekoodin huippumaa – MML:n osaaminen esillä Firenzessä. Maanmittauslaitoksen uutinen. (haettu 24.11.2022)

MAS, 2022. MAS Partners the Industry to Pilot Use Cases in Digital Assets. Lehdistötiedote, Monetary Authority of Singapore 2022. (haettu 5.12.2022)

OECD, 2021. Regulatory Approaches to the Tokenisation of Assets (PDF). OECD Blockchain Policy Series. (haettu 29.11.2022)

O’Neal, Stephen, 2019. Tokenization, Explained. Artikkeli, Cointelegraph 2019. (haettu 5.12.2022)

Oulun yliopisto, 2022. Tehoa lohkoketjuista hanke. Tietosivu, Oulun yliopisto 2022. (haettu 7.12.2022)

Oulun yliopisto, 2023. Lohkoketjujuridiikan perusteet. Oppikirjateos, Oulun yliopisto. (haettu 13.2.2023)

Ravenscraft, Eric, 2022. What Is the Metaverse, Exactly? Artikkeli, Wired 2022. (haettu 5.12.2022)

Republic of Estonia, Financial Intelligence Unit (FIU), 2021. The Risks Related to Virtual Asset Service Providers in Estonia January 2022. FIU:n selvitys. (haettu 24.11.2022)

Sipahi, Naz, 2022. From Traditional to Digital: Security Tokens in EU. Tiivistelmä, the Tokenizer.

Sitra, 2011. Valtion konserniohjauksella tehoa ja ryhtiä hallintoon. Artikkeli, Sitra 2011. (haettu 23.9.2011)

SMSG, 2018. SMSG Advice – Own Initiative Report on Initial Coin Offerings and Crypto-Assets. (haettu 28.11.2022)

Suomi.fi, 2022. Tuet ja avustukset. Infosivu, Suomi.fi 2022. (haettu 7.12.2022)

Sveitsin liittoneuvosto, 2021. Federal Council brings DLT Act fully into force and issues ordinance. Tiedote, Sveitsin liittoneuvosto. (haettu 29.11.2022)

Svensson, Fredrik – Björklund, Tobias, 2022. The upcoming EU Crypto Asset Regulation (MiCA)– are NFTs to be regulated like crypto? Artikkeli, Setterwalls 2022.

Valtiovarainministeriö, 2019. Digitalisaation suunnannäyttäjät 13.2.2019 – Hallinnon lohkoketjuverkosto (PDF). Esitys, Valtiovarainministeriö 2019. (haettu 7.12.2022)

Valtiovarainministeriö, 2021. Suomen teknologiapolitiikka 2020-luvulla – Teknologialla ja tiedolla maailman kärkeen. Korkean tason teknologianeuvottelukunnan raportti. Korkean tason teknologianeuvottelukunnan raportti. (haettu 24.11.2022)

Valtiovarainministeriö, 2022. Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi sijoituspalvelulain, arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (PDF). (haettu 1.12.2022)

Verma, Smita 2022. What Laws Govern The Metaverse? Artikkeli, Blockchain Council 2022. (haettu 5.12.2022)

Viswanathan, Venkat, 2022. Managing Data In The Metaverse: Four Lessons From The Supply Chain. Artikkeli, Forbes 2022. (haettu 5.12.2022)

U.AE, 2022. Dubai Metaverse Strategy. Infosivu, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien hallitus 2022. (haettu 7.12.2022)

Weingärtner, Tim, 2019. Tokenization of physical assets and the impact of IoT and AI (PDF). Selvitys, European Union Blockchain Observatory and Forum 2019. (haettu 5.12.2022)

Wong, Belle, 2022. What are smart contracts, and how are they regulated and enforced? Artikkeli, LegalZoom. (haettu 1.12.2022)

Liitteet

Haastattelujen osallistujat

Mikko Ohtamaa – Trading Strategy
Ilkka Kivimäki – Maki.vc
Thomas Brand – Coinmotion
Elias Kajander – Coinmotion
Jani Ultamo – Coinmotion
Juuso Haavisto – University of Oxford
Vili Lehdonvirta – University of Oxford
Youssef Zad – Suomen startup-yhteisö
Ville Runola – Northcrypto
Touko Aroheikki
Juhana Harju – NordXE
Tommi Joentakanen – Iris Protocol

Julkaisun perustiedot

Otsikko

6+1 suositusta Suomelle

Alaotsikko

Miten sääntelyllä voidaan parantaa web 3.0 -liiketoiminnan edellytyksiä?

Tekijät

Jaakko Lindgren, Otto Lindholm, Kristo Lehtonen, Helena Mustikainen ja Pyry Niikkonen

Julkaisupaikka

Helsinki

Julkaisuvuosi

2023

Julkaisija

Sitra

Sivumäärä

48

ISBN (PDF)

978-952-347-315-7

ISSN (PDF)

1796-7112

Sarja

Sitran selvityksiä

Julkaisun numero

229

Mistä on kyse?