Digitaaliset terapiat ovat lääketieteellisiä hoitomuotoja sairauksien hoitoon, hallintaan ja ennaltaehkäisyyn. Niissä hyödynnetään kliiniseen näyttöön perustuvia digitaalisia sovelluksia. Terapioilla tuetaan usein käyttäytymisen ja elämäntapojen muutosta tai niitä tarjotaan lääkehoidon ohella. Digitaalisia terapioita käytetään usein huonosti hoidettuihin tai kokonaan hoitamattomiin sairauksiin, kuten diabetekseen, ahdistuneisuuteen tai unettomuuteen.
Digitaalisista terapioista on hyötyä potilaille, terveydenhuollon ammattilaisille, yrityksille ja terveydenhuollon järjestelmille. Toimiala kasvaa ja tarjoaa mahdollisuuksia sekä uusille yrityksille että vakiintuneille lääkeyrityksille. Digitaalisia hoitomuotoja hyödyntämällä terveydenhuollon ammattilaiset voivat palvella asiakkaitaan nykyistä paremmin, keskittyä vaikuttaviin toimiin ja säästää työaikaa, kun järjestelmä esimerkiksi hälyttää automaattisesti mahdollisista riskitilanteista. Potilaat ja asiakkaat pääsevät aktiivisesti parantamaan hyvinvointiaan, eivätkä he enää ole pelkästään passiivisia hoidon vastaanottajia. Terveydenhuollon vaikuttavuus paranee ja kustannukset kevenevät.
Digitaalisten terapioiden käyttöä tarkasteltiin Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, Englannissa ja Kataloniassa. Vaikka digitaalisiin terapioihin liittyvä terminologia ja painotukset vaihtelevat hieman eri maissa, arviointikriteerit ja sisällöt ovat hyvin samanlaisia. Kaikissa maissa digitaalisilta terveyssovelluksilta vaaditaan turvallisuutta, hyvää käytettävyyttä, kliinistä näyttöä, tuotantotaloudellista vaikuttavuutta ja integraatiota olemassa oleviin rakenteisiin. Pääsy markkinoille eroaa eri maiden välillä. Osa rakentaa prosessin perinteisten hankintajärjestelyiden varaan ja osa tarjoaa kulujen korvauksen potilaalle kaikista hyväksynnän saaneista ratkaisuista, kuten lääkkeistä. Digitaaliset terapiat tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia ja toisaalta luovat myös haasteita, joten kansalliset lähestymistavat hakevat edelleen muotoaan.
Euroopan tulee rakentaa yhtenäiset markkinat digitaalisille terapioille. Vaikka terveydenhuoltojärjestelmien välillä on perustavanlaatuisia eroja, vaatimukset digitaalisille hoitomuodoille ovat pääpiirteiltään samat maasta riippumatta. Vähintään digitaalista terapiaa tukevan näytön hyödyntäminen toisessa maassa tulisi mahdollistaa.
Digitaaliset terapiat tulisi huomioida kansallisissa strategioissa Euroopassa. Sertifiointiin tulee rakentaa selkeä ja läpinäkyvä reitti. Sertifiointi ei kuitenkaan yksin tue innovaatioita riittävästi. Sen rinnalla tulisi vahvistaa tuotteiden pääsyä markkinoille ja tukea yrityksiä ja uusia tuotteita hyödyntäviä terveydenhuollon palveluntarjoajia. Ihmisten arkeen liittyvän nk. tosielämän tiedon (engl. real-world data) saatavuutta tulee helpottaa, jotta voidaan välttyä pistemäisiltä, vain yhtä osa-aluetta tukevilta ratkaisuilta, jotka eivät käytännössä paranna hoitoa. Digitaalisten terapioiden käyttöönotto on terveydenhuollolle suuri kulttuurinen muutos, mikä tulee ottaa huomioon rakennettaessa kansallisia malleja.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.