Lainsäädännön arviointineuvoston rooli korona-aikana

Vuodesta 2016 toiminut lainsäädännön arviointineuvosto on valtioneuvoston kanslian yhteydessä toimiva itsenäinen ja riippumaton asiantuntijaelin, joka antaa lausuntoja hallituksen esitysten luonnosten vaikutusten arvioinneista ja esitysten muusta sisällöstä sekä kehittää lainvalmistelua ja ministeriöiden lainvalmistelukulttuuria yleisesti.

Muistio tarkastelee korona-ajan vaikutusta lainsäädännön arviointineuvoston yleisiin työskentelytapoihin, arvioitavaksi valittavien säädöshankkeiden valintaan sekä näkemyksiin neuvoston toiminnan suunnasta ja kehittämisestä.

Neuvosto on suorittanut työnsä korona-aikana etäyhteyksin, minkä arvioidaan jäävän osittain myös normaalikäytännöksi.

Maaliskuun 2020 poikkeusolopäätöksen myötä neuvosto päätti, ettei se ota käsittelyyn koronaliitännäisiä säädösesityksiä. Monen vastaajan mielestä koronaepidemiaa koskevia esityksiä olisi tullut arvioida edes jossain määrin. Tammikuussa 2021 neuvosto päätti, että se voi ottaa käsittelyynsä myös koronaliitännäisiä hallituksen esityksiä.

Neuvoston tavoite on noin 30 lausuntoa vuosittain, mutta vuonna 2020 niitä annettiin vain kymmenen. Lausuntoja on annettu nopeutetussa aikataulussa ja pelkästään suoran esittelyn perusteella ilman kokouksessa käytävää ennakkokeskustelua.

Tammikuun 2021 päätöksen valita arvioitavia esityksiä myös muilla perusteilla kuin perinteisesti yhteiskunnallisen tai taloudellisen merkittävyyden perusteilla arvioitiin mahdollisesti muuttavan käytäntöä pysyvämmin.

Arviointineuvoston roolista, myös koronaliitännäisten esitysten osalta, esitettiin vaihtelevia arvioita. Huolta tunnettiin arvioinnin tiukoista aikatauluista ja viivästyksistä, huolimatta neuvoston nopeutetuista arvioinneista.

Arviointineuvoston edustajien näkemysten mukaan neuvoston roolissa korona-ajan tavallisten säädösesitysten arvioinnissa ei ole mitään erityistä eroa normaaliajan arviointiin nähden. Arviointineuvoston lausunnoissaan antamat suositukset katsotaan otetuksi huomioon samoissa määrin kuin aiemminkin.

Neuvoston edustajat eivät ole havainneet muutosta muiden tahojen suhtautumisessa arviointineuvoston rooliin lainvalmistelun laadun kehittäjänä. Arviointineuvoston katsotaan vahvistaneen asemaansa. Korona-ajan epäonnistumiset lainvalmistelussa korostavat arviointineuvoston roolin tarpeellisuutta.

Arviointineuvoston on koettu toimivan itsenäisesti ja riippumattomasti, mutta sihteeristön muista väliaikaisista tehtävistä johtuva jääviys erään esityksen kohdalla, jonka neuvosto olisi muutoin valinnut käsiteltäväkseen, herätti huolta neuvoston itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta.

Kriittinen näkemys ennakollista neuvontaa kohtaan ei ole korona-aikana muuttunut.