Tämä muistio kokoaa tutkimushankkeen Nutopia – nuorten utopiat ilmastonmuutoksen aikakaudella havaintoja tulevaisuuskeskustelusta. Sitä varten kerättiin etnografista tutkimusaineistoa ja yhteensä 18 nuoren ilmastoaktivistin haastattelut kevään 2020 aikana. Muistiossa selvitetään muun muassa seuraavia kysymyksiä:
- Millaista yhteiskunnallista keskustelua tulevaisuudesta ilmastoaktivistien mukaan käydään, missä sitä käydään, ja millaisia ongelmia ja puutteita keskusteluun liittyy?
- Minkälainen tulevaisuususko tulevaisuuskeskustelujen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen pohjalta rakentuu? Antavatko tulevaisuuskeskustelut ja aktivismi aihetta toivolle siitä, että yhteiskunta voi todella muuttua?
Tulokset osoittavat, että nuoret ilmastoaktivistit vaativat lisää tulevaisuutta koskevaa keskustelua, ja he kaipaavat sille lisää paikkoja ja tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua. Nuoret painottavat oman näkökulmansa sijaan sitä, miten tiedeyhteisön varoitukset ilmastokriisistä on otettava vakavissaan. Nuoret kokevat, että heillä on tietoja ja valmiuksia osallistua keskusteluun, vaikka yhteiskunnallisissa keskusteluissa ilmastosta puhuvia nuoria pyritään monesti vähättelemään ja sivuuttamaan erilaisin tavoin.
Tällä hetkellä keskustelu näyttäytyy nuorille sirpaleisena ja epämääräisenä, jossa keskitytään kapeisiin, usein tarkoitushakuisesti politisoituihin teemoihin. Tulevaisuuskeskusteluun toivotaan lisää syvyyttä ja näkymiä siitä, mitä hyvää ilmastokriisin hillinnällä voitaisiin saavuttaa. Kokonaisvaltainen keskustelu yhteiskunnan suunnasta puuttuu. Aktivistit kokevat, että poliittinen keskustelu on mielikuvituksetonta ja demokraattisen keskustelun ja vaikuttamisen areenat puutteellisia.
Keskeinen sisällöllinen ongelma ilmastokeskustelussa on aktivistien mukaan se, että taloudelliset ja teknologiaan nojaavat näkökulmat dominoivat ja rajoittavat tulevaisuuskeskustelua. Talousargumentteja käytetään yhteiskunnallisissa keskusteluissa myös ulossulkemisen keinona: ne tuottavat vaihtoehdottomuutta ja rajaavat sitä, keiden annetaan osallistua vaikuttamisen areenoille. Vähättelyn ja ulossulkemisen tavoista huolimatta nuoret ilmastoaktivistit ovat kuitenkin pystyneet vaikuttamaan monin tavoin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Nuoret ovat tuoneet tulevaisuuskeskusteluun arvojen ja tunteiden merkitystä sekä muistutuksen ilmastokriisin kiireellisyydestä. Samalla he ovat osaltaan vakiinnuttaneet tiettyä aiheeseen liittyvää sanastoa.
Nuorten ilmastoaktivistien kokemukset tulevaisuususkosta vaihtelivat. Laajasti jaettua oli, että tulevaisuuteen liittyy vakavia uhkakuvia, jotka todennäköisesti tai mahdollisesti realisoituvat. Omalla toiminnalla uskotaan kuitenkin olevan merkitystä, ja siihen koetaan olevan velvollisuus. Oman sävynsä tilanteeseen toi koronapandemia. Se on vakava inhimillinen tragedia, jonka kohdalla tulisi kuunnella tiedettä, mutta sen ei pitäisi sivuuttaa ilmastokriisin ratkaisuja sivuraiteille. Koronakriisin ratkaisut nähtiin ikkunana, jossa tärkeitä ilmastotoimia olisi tapahduttava. Siten koronapandemian ulospääsy ja sen kytkös ilmastokriisiin ja demokratiaan vaikuttavat väistämättä myös tulevaisuususkoon ja -näkymiin.
Toistaiseksi monet ilmastoaktivistit painottavat joutuneensa pettymään. Poliittinen järjestelmä ei vaikuta kykeneväiseltä riittävän nopeisiin ja tehokkaisiin ilmastotoimiin. Ilmastoliikkeen sisällä ei ole yhtenäistä näkemystä siitä, millä tavalla yhteiskunnan tulisi laajemmin muuttua, mutta minimitoive ja -tavoite olisi pikainen kasvihuonepäästöjen laskeminen ja yhteiskuntien siirtymä hiilineutraaleiksi. Tulevaisuuden yhteiskunnasta on käytävä avointa, rakentavaa ja eri toimijoiden osallistumismahdollisuudet huomioivaa keskustelua ja debattia.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.