21.1.2004 Lehdistötiedote

Euroopan ja Yhdysvaltojen lyhytnäköinen kriisi Lehdistötiedote 21.1.2004 Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin suhde on vakavissa vaikeuksissa. Keskeinen ongelma on se, että taloudessa suhteet ovat jatkuvasti tiivistymässä, mutta politiikassa tiet ovat erkanemassa. Erityisen kiusallista on se, että asiaerimielisyydet näyttävät muuntuvan yhdessä yössä arvovaltakiistoiksi. Arvovalta syrjäyttää yhteisen arvopohjan. Peter Ekholm pohtii keskiviikkona julkaistussa kirjassaan Transatlanttinen suhde – Yhdysvallat Euroopan unionin peilinä Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteen nykytilaa sekä vaikeuksien syitä ja seurauksia. Sinänsä erilainen ajattelutapa mantereiden välillä ei ole hämmästyttävää. Vaikka eurooppalaiset alun perin Amerikan valloittivat, on vain luonnollista, että maantieteellisesti niin etäisillä kumppanuksilla on osin isojakin eroavaisuuksia. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvalloille vierain EU-maa eli Ranska on sille paljon läheisempi kuin esimerkiksi Japani. Ekholm kartoittaa yhtäläisyyksiä ja eroja yhtä hyvin kulttuurin, politiikan kuin taloudenkin suhteen. Eroja on sen verran, että kumminkin puolin voidaan sortua ylimielisyyteen – mutta myös pohjaa toista arvostavalle kompromissille on riittävästi. Kasvavia jännitteitä Keskeisenä perusteena jännitteen nousulle Ekholm näkee sen, että Eurooppa on itsenäistynyt suhteessa Yhdysvaltoihin. Ensin Eurooppa itsenäistyi taloudellisesti eli vaurastui ja tuli amerikkalaisten kilpailijaksi. Kylmän sodan jälkeen poliittinen itsenäistyminen on edennyt vauhdikkaasti. Kumppanit ovat tasavertaisempia kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Eurooppa on aikuistunut, mutta käytettävä argumentointi on vähemmän aikuismaista. Yhdysvallat on ollut korvaamaton apu ja tukija Euroopan integraatiolle. Yhdysvallat on ymmärtänyt, että kansallishenkinen uhittelu on ajanut Euroopan kriiseihin. Integraatio on onnistunut. Yhdysvallat on paradoksaalisesti itse edelleen kansallisvaltio ja käyttäytyy tavalla, josta se on toivonut eurooppalaisten valtioiden pääsevän eroon. Paljon puhuttu Aasia-ilmiö ei ole kyennyt syrjäyttämään Eurooppaa amerikkalaisten kannalta eikä Amerikkaa eurooppalaisten kannalta. Politiikassa taistellaan ja uhitellaan, mutta vuonna 2001 ranskalaiset sijoittivat amerikkalaisiin yrityksiin viidenneksi eniten, selvästi enemmän kuin esimerkiksi kanadalaiset, ja amerikkalaisten listalla Ranska oli yhdeksäntenä, selvästi edellä Kiinaa. Amerikkalaisista sijoituksista Meksikoon meni vähän yli puolet siitä, mitä Hollantiin. Ekholm korostaa, että perinteinen tavaroiden ja palveluiden vienti ja tuonti eivät anna oikeaa kuvaa taloudellisista suhteista. Keskeisen osan muodostavat tytäryhtiöt molemmin puolin. Kokonaisuutena tarkastellen Euroopan ja Yhdysvaltojen taloussuhteet ovat jatkuvasti tiivistyneet. Talouden ja politiikan rajat hämärtyvät Ekholm kiinnittää huomiota siihen, että talouden ja politiikan rajaviiva on muuttunut hyvin hämäräksi. On entistä vaikeampi erottaa, mikä on politiikkaa ja mikä taloutta. Tämä on EU:n heikko kohta kansainvälisen talouden pelisäännöistä päätettäessä. Yhdysvaltojen kanssa neuvoteltaessa EU:lla on yhteinen kauppapolitiikka, mutta jos mukaan otetaan poliittisia ehtoja, EU:ssa onkin viisitoista jäsenvaltiota sopimassa. Mitä tiiviimmin talous ja politiikka kietoutuvat toisiinsa, sitä ongelmallisemmaksi muodostuu EU:n toimivalta. Yhtäältä EU:n pitäisi koota voimansa, ja toisaalta eri maanosien johtajien olisi sitouduttava nykyistä selkeämmin yhteistyöhön. Euroopan ja Yhdysvaltojen yhteenlaskettu osuus maailman väestöstä supistuu rivakasti. On jatkuvasti vaikeampaa perustella näiden mahtitoimijoiden näkyvää roolia kansainvälisissä elimissä WTO:sta YK:hon. Jos demokratia säilyy perusteluna, amerikkalaisten ja eurooppalaisten kannattaisi pikemmin yhdistää voimansa kuin keskittyä hiekkalaatikkomaiseen nahisteluun. Itälaajentumisen kysymysmerkit ja Nato Transatlanttisen suhteen kannalta Ekholm näkee EU:n itälaajentumisen olevan aito koetinkivi. EU:n nykyiset jäsenmaat ovat paljosta kiitoksen velkaa Yhdysvalloille, mutta löytääkö USA todelliset ystävät Keski- ja Itä-Euroopasta? Mikä on Yhdysvaltojen Nato-jäsenyyden kautta takaaman turvan merkitys uusien jäsenmaiden valinnoissa verrattuna Euroopan unionin jäsenyyteen? Valitsevatko ne amerikkalaisen markkinatalouden vai eurooppalaisen sosiaalisen markkinatalouden? Haluaako Yhdysvallat vaikuttaa EU:n valintoihin uusien jäsenvaltioiden kautta? Turvallisuuspolitiikassa Ekholm arvioi Naton merkityksen vähenevän keskipitkällä aikavälillä. Kysymys on siitä, mihin Yhdysvallat arvioi tarvitsevansa Natoa. Suomella on taloudellisia intressejä Yhdysvalloissa, mutta vain sellaisia, joissa EU on merkittävämpi toimija kuin Suomi olisi yksin. Turvallisuudessa keskeistä on Ekholmin mukaan se, että kaveria ei jätetä –periaate koskee institutionalisoituneita kavereita eli jäseniä eikä sellaisia, joilla on hyvät ja ongelmattomat suhteet Yhdysvaltoihin. Katse peiliin Ekholm näkee EU:n monin paikoin reagoineen kehitykseen Yhdysvalloissa. Sisämarkkinat syntyivät, kun Eurooppa ei kyennyt vastaamaan amerikkalaisten kilpailukykyyn. Lissabonin prosessi on samankaltainen reaktio. Kriisinhallintajoukot syntyivät lopulta, kun Eurooppa tarvitsi amerikkalaisia Jugoslaviassa jne. Yhdysvallat on peilinä yhtä hyvin päätöksentekokyvyssä kuin kilpailukyvyssä. Ylipäätään Ekholm ihmettelee, kuinka usein eurooppalaiset käyttävät Amerikkaa peilinään. Monet ajattelevat, että tarvitaan vähemmän Amerikkaa, kun itse asiassa tarvitsemme enemmän Eurooppaa, hän tiivistää. Peter Ekholmin kirja Transatlanttinen suhde – Yhdysvallat Euroopan unionin peilinä on Sitran Eurooppa 2020 –projektin tulosta. Projektissa Sitra haluaa selvittää Suomen ja Euroopan unionin kannalta keskeisten asiakysymysten tulevaisuuden näkemyksiä. Sitran tarkoituksena on kartoittaa suomalaisten menestymisen kannalta tärkeiden reunaehtojen näkymiä. Peter Ekholm on Sitran projektin johtaja. Lisätietoja Projektinjohtaja Peter Ekholm, Sitran Eurooppa 2020 –hanke, puhelin 050 520 8995 Julkaisu Transatlanttinen suhde – Yhdysvallat Euroopan unionin peilinä. Peter Ekholm. Sitra 261. ISBN 951-37-4115-X, ISSN 0785-8388 (Sitra), 110 s., ovh. 24 euroa. Edita Prima Oy. Helsinki 2004. 21.1.2004/KS