sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Murmanskin alue on murrosvaiheessa. Parin viime vuosikymmenen ajan alue on jäänyt sivummalle muun Venäjän kehityksestä. Nyt pohjoisen suuret investoinnit energiatuotantoon ovat edessä, mutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ne lähtevät hitaasti liikkeelle.
Investoinnit keskittyvät Shtokmanin kaasukentän rakentamiseen, tuotannon käynnistämiseen ja hankkeeseen liittyvään infrastruktuuriin. Varsinaista investointipäätöstä ei kuitenkaan vielä ole tehty. Muut jättihankkeet jäävät tällä hetkellä sivummalle. Suunnitelma vetää öljyputki Nenetsian öljykentiltä Murmanskiin on lykätty hamaan tulevaisuuteen. Kuolan ydinvoimalan kakkosvaiheen rakentaminen näyttää lykkääntyvän. Murmanskin lähivuosien satamahankkeita varten on tehty mittavat suunnitelmat, mutta rakentamisasteelle ne eivät ole edenneet.
Kuolan alueen energiahuolto on pääosin keskittynyt ydinvoimaan, vesivoimaan ja öljyyn. Koko Venäjälle tärkeä Kuolan kaivosteollisuus saa sähkövoimansa Polarnyi Zorissa sijaitsevasta ydinvoimalasta, joka tuottaa noin puolet koko alueen sähköntarpeesta. Runsaat 40 prosenttia sähköntuotannosta tulee alueen vesivoimaloista, joita on 17. Alle 10 prosenttia sähköstä tuotetaan fossiilisista polttoaineista kolmessa voimalassa.
Lämpöenergiaa tuotetaan Kuolan alueella pääosin raskasta polttoöljyä käyttävissä lämpövoimaloissa. Joillakin syrjäseuduilla, esimerkiksi armeijan kohteissa, poltetaan kivihiiltä.
Kivihiiltä Siperiasta, öljyä Nenetsiasta
Sekä öljyn että kivihiilen viennille Murmanskin satama on erittäin tärkeä. Pitkät, kivihiilellä lastatut junat tulevat Siperiasta asti hiilisatamaan, josta laivat lähtevät ympäri maailmaa. Nenetsian kenttien öljyä tuodaan Varandein öljyterminaalista tankkilaivoilla Murmanskiin, jossa öljy siirretään valtamerien tankkereihin Belokamenkan kelluvassa öljyterminaalissa.
Valtion kuljetusjärjestelmäsuunnitelman mukaan Murmanskin sataman kapasiteetti on vuosina 2010–2015 tarkoitus kasvattaa kolminkertaiseksi. Suunnitelmaan on Kuolan alueelle kirjattu satama-, lastausterminaali-, tie- ja rautatieinvestointeja yhteensä 11 miljardin euron edestä. Tärkeimmät hankkeet ovat uuden öljyterminaalin ja uuden kivihiiliterminaalin rakentaminen.
Konttikuljetuksillekin suunnitellaan uutta terminaalia, jolla nostettaisiin vähäistä konttiliikennettä tärkeäksi toimialaksi. Siihen liittyvät oleellisesti investoinnit tie- ja rautatieverkostoon. Julkisilla varoilla aiotaan Kuolan alueella lisäksi myös parantaa sähkönsiirtoverkkoa ja rakentaa asuntoja.
Suuria rakennushankesuunnitelmia siis riittää, mutta riittääkö rahoitus niiden toteuttamiseen? Hankkeisiin mukaan haluaville ulkomaisille yrityksille tilanne on hankala: suurista suunnitelmista huolimatta varsinaisia investointipäätöksiä ei ole tehty, eikä selkeitä aikatauluja ole olemassa.
Pidemmän päälle useimmat hankkeista on kuitenkin pakko toteuttaa, jotta Shtokmanin kenttä ylipäätään saadaan tuotantoon ja jotta Kuolan alue ei taannehtisi lisää. Kuten aina, yritystoiminta Venäjällä vaatii kärsivällisyyttä.
Ydinvoimaa tarvitaan kaasukentälläkin
Vuoden 2008 talouskriisin vaikutus Kuolan teollisuuteen näkyy ydinvoimalan ylikapasiteettina. Kuolan NPP tuottaa sähkövoimaa ainoastaan teollisuuden tarpeen mukaan. Voimalan johtajan Vasili Omeltshukin mukaan tämän vuoden sähköntuotanto jää noin 30 prosenttia huipputuotannosta. Kuolan NPP:n neljän yksikön yhteiskapasiteetti on 1760 MW. Ensi vuodelle teollisuus on tilannut sähköä saman verran kuin tämän vuoden tuotanto. Sähkönsiirto muualle on vähäistä siirtoverkon rajatun kapasiteetin vuoksi. Suomeen tai Norjaan ydinvoimasähköä ei viedä.
Venäjän kunnianhimoisen ydinvoimasuunnitelman mukaan Kuolaan on tarkoitus rakentaa neljä uutta voimalayksikköä 1970-luvulla rakennettujen yksiköiden tilalle. Aikataulun mukaan uudet, kakkosvaiheen yksiköt otettaisiin käyttöön vuosina 2018–2021. Omeltshuk toteaa, että investoinnit lykkääntyvät – mitään käytännön hankesuunnitelmia ei toistaiseksi ole. Kuolan NPP:n kahdelle vanhimmalle yksikölle on myönnetty pidennetyt käyttöluvat vuosiin 2018 ja 2019. Kolmos- ja nelosyksikön käyttöluvat ovat vielä alkuperäiset ja päättyvät vuosina 2011 ja 2014.
Vaikka Kuolan NPP:llä on tällä hetkellä 350–400 MW ylimääräistä tuotantokapasiteettia, se ei pitkälle riitä. Shtokmanin kaasukentän ensimmäinen rakennusvaihe vaatii 600 MW:n verran sähkökapasiteettia.
Omeltshukin mukaan ydinsähkö on tärkeä osa Shtokman-projektia. Ydinvoimala tekee yhteistyötä Kuolan alueella vesivoimaa tuottavan energiayhtiö TGC-1:n kanssa kaasukentän voimansaannin turvaamiseksi. Ympäristöjärjestö Bellona on arvellut, että suunnitteilla on vedenalainen ydinvoimayksikkö, joka tuottaisi kaasukentän porauksiin tarvittavaa sähkövoimaa.
Lämmönsäätö edelleen ikkunan kautta
Ilmastopolitiikassaan Venäjä on sitoutunut 10–15 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on myös lisätä energiatehokkuutta 40 prosentilla vuoteen 2020.
Kuolan alueella on paljon parannettavaa energiatehokkuuden suhteen, mikä samalla vähentäisi hiilidioksidipäästöjä. Asukkaat eivät kuitenkaan miellä energiakysymyksiä kovin tärkeinä, kun löytyy niin paljon akuutimpaa: raskasmetallien ja myrkkyjen saastuttama pohjavesi, jätteiden läjäys minne sattuu, teollisuuden rikkidioksidipäästöt, radioaktiivisten jätteiden vanhat dumppauspaikat, öljypäästöt herkässä meriympäristössä, kaivosten aikaansaama pöly, puutteellinen tai olematon jätevedenpuhdistus ja niin edelleen.
Otetaanpa esimerkki: Murmanskin kaupunki lämmitetään kunnan subventoimalla kaukolämmöllä. Lämpö tuotetaan kahdessa raskasta polttoöljyä käyttävässä voimalassa, jotka pauhaavat täysillä suurimman osan vuotta. Asukkaat säätävät lämmitystään avaamalla ikkunat, koska huoneistojen lämpöpattereista sulkuventtiili puuttuu useimmiten kokonaan. Jos sellainen löytyy, sen saa ainoastaan joko täysin auki tai täysin kiinni. Termostaattiventtiili on tuntematon käsite.
Kesän muutaman viikon voimalaseisokin aikana asukkaat eivät saa edes lämmintä käyttövettä. Silloin he käyttävät omia, sähköllä toimivia lämminvesiboilereita.
Ratkaisu näyttää helpolta: asentamalla termostaatit huoneistoihin, taloyhtiön kaikki asukkaat säästäisivät energiakulujaan. Tätä ei kuitenkaan saada aikaan. Neuvostoaikana valtio omisti asunnot ja huolehti energian saatavuudesta. Nyt asukas omistaa asuntonsa ja huolehtii siitä itse. Mutta jonkun muun on huolehdittava kaikesta omien seinien ulkopuolella, eikä se saisi maksaa mitään. Yhteistoiminta taloyhtiössä ja yhteisten kulujen maksaminen on useimmille asukkaille mahdoton ajatus. Näin termostaattien hankinnastakaan ei tule mitään.
Harriet Öster
Kirjoittaja on mm. prosessiteollisuuteen ja energiakysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja, joka vieraili Kuolan alueella elokuussa 2009.