Vuorovaikutus ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu ovat demokratian perusedellytyksiä. Demokratiassa ja lainvalmistelussa haasteena on kuitenkin usein erilaisten intressien, tiedon ja näkemysten yhdistäminen. Niin kuin yksi Sitran taannoisessa Kansanvallan peruskorjaus -selvitykseen haastatelluista päättäjistä kommentoi tilannetta: ”Me missataan iso voimavara”, kun ihmisten rooli päätöksenteossa jää passiiviseksi.
Syksyllä 2016 ja 2017 Sitra fasilitoi keskustelua kulttuurin valtionosuusjärjestelmän (VOS) uudistuksesta. Fasilitoinnin johtoajatuksena oli osallistavuus: kulttuurikentän toimijoiden kanssa käytiin avointa keskustelua uudistuksen tavoitteista jo ennen varsinaisen lainvalmistelun alkua sekä sen aikana eri puolella Suomea järjestetyissä sidosryhmätyöpajoissa sekä verkossa.
Osallistavan KulttuuriVOS-uudistuksen ajatuksena ei ollut ainoastaan edesauttaa kentän kannalta parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttaminen vaan myös kehittää ja kerätä oppeja siitä, miten nykyistä lainsäädäntöprosessia voitaisi toteuttaa paremmin kaikkia osapuolia kuunnellen.
Osallistavan lainsäädäntöprosessin tueksi kokosimme oppeja tänään julkaistuun Dialogia! – Parhaita käytäntöjä dialogin ja osallisuuden kokemuksen mahdollistamiseksi lainvalmistelussa -käsikirjaan. Suosituksia jatkoon löytyy myös Kultuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen selvityksestä osallistavuudesta KulttuuriVOS-uudistusprosessissa.
Oppeja osallistavaan lainvalmisteluun:
- Selkeä päämäärä. Alussa on syytä selvittää selväsanaisesti, mihin osallistuminen vaikuttaa ja mihin ei vaikuta, jotta vältytään pettymykseltä oman panoksen vaikutuksen katoamisesta. Osallistavuuden maksimoimiseksi voisi prosessiin mahdollisesti jo valmiiksi rakentaa osallistumisen muotoja lain jatkovalmisteluun ja miettiä, miten esityksen myöhemmistä vaiheista kommunikoidaan prosessiin osallistuneiden kesken ja toimijakentän kanssa.
- Aika. Valmistelutyön suhteellisen pitkä aika on tarpeen ja vaikutusten arviointiin on jätettävä aikaa. Osallistava lainvalmistelu pitäisi mieluiten ajoittaa hallituskauden alkuun.
- Rakenne. Ensin luodaan yhteiset tavoitteet ja periaatteet, sen jälkeen konkreettinen työkalu. Kaksiosaisen prosessin vetovastuun vaihtuminen osien välillä on suunniteltava sekä ajan käytön että työnjaon osalta. Käsiteltävän aiheen laajuuden rajaus ja rajapinnat on tärkeä määritellä selkeästi.
- Tunnista riskit. Avoimet tilaisuudet aktivoivat ja voimaannuttavat toimijoita ja luovat ymmärtämystä sektoreiden välille. Riskinä on prosessin osallistumispanoksen katkeaminen ja osallistumisen näennäisyys.
- Hyödynnä mahdollisuudet. Kentän laaja osallistaminen avointen tilaisuuksien avulla on mahdollisuus aktivoida ja voimaannuttaa toimijoita ja luoda ymmärtämystä ja solidaarisuutta sektoreiden välille. Tavoitteena on parempi lopputulos, kun uudistus tehdään vahvasti kentän näkökulmasta. Kutsu paikalle henkilöt, joita uudistus koskee. Riskinä on prosessin kokonaisuuden läpinäkymättömyys ja osallistumispanoksen katkeaminen tai katoaminen, jolloin osallisuuden kokemus voi kääntyä päinvastaiseksi.
- Luo aidot mahdollisuudet osallistumiselle. Myös esteettömyys esimerkiksi kielten osalta, viestinnän monikanavaisuus ja muu saavutettavuus on huomioitava. Samoin erilaisten käsitteiden ja kielenkäytön salliminen ja eri keskustelu- ja toimintakulttuurien kirjoittamattomien sääntöjen avaaminen tietoisesti.
Suosittelemme
Kättä pidempää.