Kokeilut tuovat elinvoimaa alueille

Mistä oli kyse?

Sitran vauhdittaman alueiden verkostoyhteistyön taustalla on 30 keskeisen yhteiskunnallisen toimijan yhteinen näkemys elinikäisen oppimisen Suomesta. Tahtotilan mukaan osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista. Yksi keskeinen kokonaisuus alueiden verkostoyhteistyössä oli Sitra Lab -koulutusohjelma, jossa yritysten, oppilaitosten ja julkisten toimijoiden muodostamat Lab-kehittäjätiimit pureutuvat kunkin alueella tunnistamaan elinvoimaan ja osaamiseen liittyvään haasteeseen vauhdittaen ratkaisujen hakemista pienimuotoisilla ja ketterillä kokeiluilla touko-marraskuussa 2021. Tavoitteena oli kasvattaa osallistujien ja alueiden muutoskyvykkyyttä. Lab-kehittäjätiimien työ oli jatkoa keväällä 2021 järjestetyille tilannekuvafoorumeille, joissa alueen toimijat loivat yhteisen käsityksen alueen osaamisen ja yhteistyön tarpeista, hankkeista ja toimintaympäristöstä.

Koulutusohjelman kokeilujen suunnittelussa ja toteuttamisessa hyödynnettiin Sitrassa kehitettyä Sitra Lab -prosessia, joka yhdistelee oppeja systeemi-, muotoilu- ja vaikuttavuusajattelusta. Prosessi tähtää konkreettisiin kokeiluihin, jotka kohdistuvat tilannekuvan perusteella alueen ekosysteemissä vaikuttaviin ilmiöihin. Näin ollen kokeilut saattoivat liittyä esimerkiksi työvoiman ja osaamisen kohtaantokysymyksiin, osaamistarpeiden ennakointiin, yritysten ja oppilaitosten yhteistyöhön tai muuhun alueen työllisyyttä edistävään toimintaan.

Tässä artikkelissa kuvaamme ennen kaikkea niitä oppeja mitä OA Sitra Lab on tuonut meille ketterästä kehittämisestä. Artikkelin lopussa on kerrottu kunkin kehittäjätiimin kokeilun teema.

Tilannekuva kehittämistyön taustalla

Perusta Lab-kehittäjätiimien työskentelylle rakennettiin jo ennen koulutusohjelman käynnistymistä, kun tiimien alueilla toteutettiin Sitran fasilitoima vuorovaikutteinen toimintamalli, jossa alueen keskeiset toimijat muodostivat yhteisen tilannekuvan alueen elinvoiman tekijöistä ja yritysten toimintaedellytyksistä.

Tilannekuva syntyy, kun jaettua tietoa käsitellään ja tulkitaan yhdessä vuorovaikutuksessa alueen toimijoiden kesken. Tällainen yhteinen tilannekuva on pohja ratkaisujen hakemiselle. Se ei kuitenkaan vielä itsessään vahvista alueen elinvoimaa, vaan on pikemminkin lähtökohta alueen toiminnan kehittämiselle. Näin myös Lab-tiimit hyödynsivät laadittuja tilannekuvia: tiimit tunnistivat tilannekuvien pohjalta ilmiöitä sekä haasteita, joihin kokeiluilla voisi tarttua. Näin varmistettiin, että kokeilut eivät jää irrallisiksi toimenpiteiksi, vaan kehittämistyö on strategista ja vie tunnistettuja ilmiöitä myönteiseen suuntaan.

Kehittäjätiimin muodostaminen

Kehittäjätiimin muodosti 3–6 henkilöä siten, että yritysten, julkishallinnon ja oppilaitosten toimijat olivat tasapuolisesti edustettuina. Tavoitteena oli, että kehittäjätiimi edustaisi elinikäisen oppimisen ekosysteemiä pienoiskoossa. Tavoitteena oli kokonaisuus, jossa osallistujien mahdollisuudet edistää muutosta yhdessä voimistavat toisiaan. Lisäksi varmistettiin, että jokaisessa kehittäjätiimissä oli vähintään yksi alueen tilannekuvaprosessiin osallistunut henkilö, jotta alueen taustakeskustelut ja saadut opit välittyivät mukaan kehittämistyöhön.

Kehittäjätiimeille haluttiin tarjota fasilitoitu ja tavoitteellinen prosessi, jossa olisi mahdollisuus syventyä ja kokeilla ketterää kehittämistä kontekstisidonnaisesti. Keskeisenä tavoitteena oli myös tarjota uusia tapoja ja taitoja muutoksen tekemiseen, joita kehittäjätiimin jäsenet voisivat sitten hyödyntää omissa organisaatioissaan ja verkostoissaan.

Kokeilut kehittämisen välineenä

Kokeilevaa kehittämisen toimintatapaa on Suomessa jo yli vuosikymmenen ajan esitetty yhdeksi keskeiseksi ja arkiseksi välineeksi sekä alueiden, yhteisöjen että organisaatioiden välisessä kehittämistyössä. Kun kehittämistilanne sisältää epävarmuustekijöitä tai kompleksisuutta, auttaa kokeileva ote, jossa työ, palaute ja oppiminen vuorottelevat, etenemään kohti tavoitteita.

Kokeilulla tarkoitetaan tässä yhteydessä ratkaisuideoiden testaamista kevyesti, rajatussa aikaraamissa ja rajallisilla resursseilla. Kokeilu on tulevan ratkaisun simulointia, jonka avulla voidaan oppia, miten mallia kehitetään edelleen, jotta se voidaan viedä käytäntöön.

Vielä tarkemmin kokeilua voidaan määritellä seuraavasti:

Kokeilu on aina rajallinen

Yksittäisten kokeilujen luonteeseen kuuluu se, että niille on ennalta määritelty alku ja loppu. Yksittäiset kokeilut eivät siis ole jatkuvaa toimintaa. Koska kokeiluilla pyritään nopeuttamaan kehityksen tahtia, on niiden aikataulun myös tarkoituksenmukaista olla tiukka. Ajallisen rajauksen lisäksi myös kokeiltava asia on syytä pilkkoa pienempiin osiin.
Kokeilut ovat varhaista kehittämistä

Kokeilut kuuluvat idean jalostamisen melko varhaiseen vaiheeseen. Vaikka kokeilu on syytä valmistella ajatuksella, on hyvä pitää mielessä se, että kokeilut johtavat vain harvoin tavoiteltavaan muutokseen. Mitä nopeammin ideaa päästään testaamaan, sitä nopeammin päästään katsomaan mikä toimii oikeassa ympäristössä ja mikä ei. Kokeilussa on lupa odottaa yllätyksiä ja epäonnistuminen on sallittua. Kokeilut eivät ole sama asia kuin uuden konseptin pilotti, koska pilotissa lähtökohtaisena odotuksena on, että kaikki toimii suunnitellulla tavalla.Yksittäisten kokeilujen luonteeseen kuuluu se, että niille on ennalta määritelty alku ja loppu. Yksittäiset kokeilut eivät siis ole jatkuvaa toimintaa. Koska kokeiluilla pyritään nopeuttamaan kehityksen tahtia, on niiden aikataulun myös tarkoituksenmukaista olla tiukka. Ajallisen rajauksen lisäksi myös kokeiltava asia on syytä pilkkoa pienempiin osiin.
Kokeiluun liittyy epävarmuutta

Kokeiluissa tehdään aina jotain uutta, jota ei ole ennen tehty. Kokeilujen lopputuloksia ei voida tietää ennalta. Kokeilujen lähtökohtana ovat idean elinkelpoisuuden kannalta kriittiset hypoteesit. Näihin hypoteeseihin pitäisi liittyä myös aina epävarmuutta. Jos lopputulos tiedetään ennalta, kyseessä ei ole kokeilu.
Kokeilu on konkreettista tekemistä muiden ihmisten kanssa

Konkreettisuus tarkoittaa idean viemistä käytäntöön tekemisen kautta. Lisäksi idean kohderyhmien pitäisi tavalla tai toisella päästä mukaan tekemiseen. Oleellista on, että kokeilua ei tehdä vain omalla työpöydällä, vaan ideoita testataan aidoissa tilanteissa niiden ihmisten kanssa, joiden toimintaan kokeilulla oletetaan olevan vaikutusta. Kokeilut tuovat kehittämistyöhön liittyvää keskustelua abstraktilta tasolta konkreettisemmaksi. Haastattelut, selvitykset ja muu tiedonhankinta voivat olla osa kokeilua ympäröivää pohjatyötä. Ne eivät kuitenkaan itsessään ole kokeiluja. Hyvin toteutettu kokeilu mahdollistaa syvällisemmän vuorovaikutuksen kuin mitä yksittäinen tiedonhankinnan työpaja voi saada aikaan – kokeilu on työn tekemistä yhdessä.
Kokeilun kautta opitaan

Kokeilujen tavoitteena on oppia uutta käsillä olevasta haasteesta ja ymmärtää haasteen ja kokeiltavan ratkaisun suhdetta paremmin. Ennalta määriteltyjen hypoteesien lisäksi kokeilu tuottaa suurella todennäköisyydellä käsillä olevasta haasteesta ja toimintaympäristöstä uutta tietoa, jota ei olla osattu ennakoida. Tämä tieto on myös arvokasta ja se voi ohjata käsillä olevaa kehitystyötä. Vaikka kokeiluille määritellään ennalta rajat, tulisi toteuttajien olla myös valmiita muuttamaan kokeilua, mikäli sen aikana muodostuva ymmärrys ohjaa työtä selkeästi uuteen suuntaan.
Kokeilun kokemukset jaetaan

Osa kokeilua on myös kokemusten reflektointi ja jakaminen. Vastaavanlaisten haasteiden parissa työskentelevät voivat hyödyntää muiden oppeja omassa kehitystyössään. Myös kokemukset vähemmän onnistuneista kokeiluista voivat auttaa muita eteenpäin. Lisäksi epäonnistumisten näkyväksi tekeminen lisää myös muiden rohkeutta tehdä aidosti rohkeita kokeiluja. Kokemusten jakamisessa on huomioitava, että yksittäisten kokeilujen onnistumisesta tai epäonnistumisesta ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätelmiä. Kokeilujen konteksti, ympäristö ja toteutus on otettava huomioon kokeilun oppeja, kokeilun jalostamistarpeita ja skaalautuvuutta arvioitaessa.

Mitä tehtiin?

OA Sitra Lab jatkoi alueiden tilannekuvatyötä, jossa tunnistettiin keskeiset ilmiöt ja niiden myötä muotoillut tahtolauseet alueen elinvoiman edistämiseksi. Lab konseptiin sisältyvä kokeilu haluttiin kiinnittää alueen yhteiseen tilannekuvaan ja tahtolauseisiin. Vaikuttavuusketju toi selkeän työkalun eri vaiheiden tavoitteiden asetantaan.

Halutun muutoksen aikaansaamisessa on tärkeää ymmärtää, millä vaikutuksilla saadaan aikaan vaikuttavuutta. Vaikuttavuusketjumalli, IOOI-malli (input/panos– output/teko – outcome/muutos – impact/vaikuttavuus), tarjoaa yhden tavan muutoksen suunnittelun ja läpiviennin varmistamiseksi. Tavoiteltaessa muutosta on helppo hahmottaa haettu vaikuttavuus tai hyöty (impact), esimerkiksi työllisyyden paraneminen. Toisaalta vaikkapa kehittämisohjelman tai kokeilun välittömät tuotokset (output) on myös helppo nimetä. Se mikä on vaikeinta määrittää, ovat muutokset tai käyttöönottotavoitteet (outcome), joita tavoitellaan vaikkapa parin-kolmen vuoden päähän. Vaikuttavuusajattelun kirkastaminen auttaa saamaan tuloksia sekä tukee johtamisen, rahoituksen ja kehittämistoiminnan onnistumista.

Kuva 1. Vaikuttavuusketju

Esimerkkinä vaikutustavoitteiden liittymisestä muutostavoitteisiin käy ns. Parkanon –mallin kokeilu, jota toinen Pirkanmaan kehittämistiimeistä kokeili.

Kokeilu: Yritys-opo –parien kohtautus virtuaalimessujen avulla.

Suunnitellut toimenpiteet kokeilujen oppien viemiseksi käytäntöön: 1) luodaan porras, osaamisen kiihdyttämö, työnantajien ja oppilaitosten välille, 2) luodaan ammattialojen tulevaisuusfoorumi ja roadmap halutun tulevaisuuden tekemiseksi sekä 3) lisätään ymmärrystä teollisuudesta houkuttelevana uravaihtoehtona.

Muutostavoite: Yritys-oppilaitosyhteistyön suora, konkreettinen toimintamalli on vakiintunut käyttöön myös muualle Pirkanmaan alueelle.

Vaikutustavoite: Koulutuspaikat houkuttavat ja yrityksiin saadaan lisää osaajia. Alueen yrityksillä on edellytykset kasvaa ja menestyä.

Työskentelyvaiheet

Tilannekuvatyötä seuranneen Lab-prosessin työskentelyvaiheet ja niiden välitavoitteet voidaan jakaa karkeasti seuraavasti:

Orientaatio ja organisoituminen (1 päivä)

Kehittämistiimi tutustui paremmin toisiinsa ja kunkin osallistujan henkilökohtaisiin tavoitteisiin prosessin aikana. Tiimi tunnisti kunkin jäsenen vahvuudet kehittämistyötä silmällä pitäen sekä ymmärsi mahdolliset rajoitteet kehitystyöhön sitoutumisen suhteen. Tiimi sopi yhteisistä työskentelyn tavoista. Kehittämistiimi tutustui käsillä olevaan haasteeseen ja tilannekuvatyön taustoihin sekä kehitystyöhön kohdistuviin odotuksiin. Tiimi ymmärsi, millaiseen prosessiin on lähdössä, mihin prosessi tähtää ja mitä se heiltä edellyttää.
Ongelman ja systeemin tarkastelu (3 päivää)

Tiimi tutustui tarkemmin tunnistettuun haasteeseen eri näkökulmista. Vaiheen tavoitteena oli ymmärtää, miten ongelma ilmenee eri toimijoiden näkökulmasta katsottuna ja mitkä ovat ongelman juurisyitä. Tässä vaiheessa hyödynnettiin systeemi- ja vaikuttavuusajattelun viitekehyksiä, joiden tavoitteena oli hahmottaa ongelman aiheuttavia rakenteita ja rakenteita tukevia ajattelumalleja. Tiimi muodosti yhteisen ongelmalausekkeen, johon kaikki sen jäsenet voivat sitoutua ja joka konkretisoi sen ongelman, jonka parissa työskenneltiin. Tiimi suunnitteli toimenpiteet syventääkseen ymmärrystä siitä, kuinka ongelma näkyy oman alueen toimijoiden arjessa.
Kokeilujen ideointi ja jalostaminen (4 päivää)

Tiimit kuvasivat ongelman ratkaisemiseen tarvittavia muutoksia, määrittelivät erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja tekivät käytännön kokeilun testatakseen oletuksiaan. Kokeiluilla pyrittiin nopealla aikataululla kehittämään systeemin toimintaa ja ymmärtämään sitä paremmin. Kokeilulla viitataan jonkin uudenlaisen toimintamallin tai rakenteen tuomista käytäntöön pienessä mittakaavassa ja todellisessa toimintaympäristössä. Epävarmuus on kokeiluille luonteenomaista. Kokeilut sijoittuvat osaksi tiimin muodostamaa vaikutusketjua. Kokeilun suunnittelu on yleensä osallistujille erittäin hankala vaihe, koska kokeileva työote ei ole kaikille osallistujille tuttua. Kokeilujen kriittinen sparraaminen ja tiimien rohkaisu konkreettiseen tekemiseen aidossa toimintaympäristössä oli tässä prosessin vaiheessa erityisen tärkeää.
Kokeilujen toteutus ja oppiminen (2 päivää sekä kokeiluun käytetty aika)

Ennen kokeilujen käynnistämistä määriteltiin kokeilun tarkemmat yksityiskohdat aikataulun, työnjaon ja toteutuksen suhteen. Lisäksi määriteltiin kokeilun onnistumisen arvioinnin kriteerit, joiden pohjalta arvioitaisiin kannattaako kokeilua tai toimintaa kehittää edelleen. Kokeilut toteutettiin rajallisessa aikaikkunassa. Konkreettisella kokeilulla pyrittiin paljastamaan myös niitä ratkaisuun liittyviä ongelmia, joita ei voida nähdä ennalta pelkän teoreettisen tarkastelun ja työpöytäharjoitteiden kautta. Kokeiluista ja prosessista saadut opit jaettiin sekä muille Lab-kehittäjätiimeille, että kunkin alueen muille ekosysteemitoimijoille. Vaikka kokeilu ei suoraan onnistuisikaan ratkaisemaan ongelmaa, on saaduilla opeilla arvoa ratkaistavien ongelmien luonteen parempaan ymmärtämiseen sekä jatkuvaan alueelliseen kehitystoimintaan.

Lab-kehittäjät lähtivät toteuttamaan alueensa tilannekuvan pohjalta ratkaisukeskeisiä kokeiluja ja testaamaan uusiin ideoihin liittyviä oletuksia hyvin nopeasti todellisissa toimintaympäristöissä.

Mitkä olivat työn tulokset ja saavutukset?

OA Sitra Labin tavoitteena oli tutkia, miten tunnistetusta ja yhdessä muodostetusta tilannekuvasta jatketaan kehittämistyötä kokeilevalla otteella. Kokeilevan työotteen omaksuminen koettiin Lab-prosessissa osin haastavaksi. Vaikka kokeilukulttuuri ei ole Suomessa uusi asia, kokeilujen toteuttaminen ja kokeilevan kehittämisen ajattelumallien omaksuminen voi olla vaikeaa. Moni tiimi kokikin päässeensä vasta alkuun ja aikoi jatkaa kokeilun syventämistä myös ohjelman päättymisen jälkeen. Osa tiimeistä näki kokeilun olevan pohjustusta laajemmalle kehittämistyölle aihealueen piirissä.

Osaamisen aika -projektin Sitra Lab -työn ja kehittäjätiimien kokeiluhankkeiden tuomien oppien avulla voidaan mallintaa kokeilevan kehittämisen kehitysvaiheita (kuva 2). Yhtenä tekijänä mallinnuksessa on vuorovaikutus ja sen syveneminen. Toisena tekijänä on käytetty kokeilujen konkreettisuutta, eli sitä, miten lähelle arjen todellisia tilanteita ja kehittämistarpeita kokeilussa päästiin. Ekosysteemimäisellä tavalla toimia on keskeinen rooli, joka tukee toimijoiden välisen vuorovaikutuksen syvenemistä. Kokeilun konkreettisuus lisääntyy sen myötä, mitä paremmin toimijat ymmärtävät käsiteltävää aihetta ja pystyvät analysoimaan sen sisäistä toimintalogiikkaa. Kokeilemisen voi katsoa alkavan vasta vaiheessa 4. Kokeilujen tulosten hyödynnettävyys todellisessa toimintaympäristössä kasvaa, kun vuorovaikutuksen syveneminen lisää sekä osapuolten sitoutumista aiheen edistämiseen että edistää kehkeytyvää oppimista ja kokeilujen konkreettisuuden kasvu altistaa tehdyt oletukset aidoille olosuhteille.

Kuva 2. Ekosysteeminen kokeilu

Ekosysteemimäisen kokeilun lähtökohtana, edellytyksenä, voidaan pitää toimintaympäristön ja ekosysteemin toiminnan ymmärtämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi toimintaympäristössä käynnissä olevien muutosten tunnistamista ja ekosysteemin nykyisen tekemisen ja toimintalogiikan tuntemusta. Viitekehys on siten geneerinen. Se ei pidä sisällään kokeilun kontekstin tai sisällön määrittelyä, vaan se tulee kokeilijoille ns. ”annettuna”. OA Sitra Labin osalta tämä tarkoitti sitä, että asiantuntijoista koostuvat kehittämisryhmät lähtivät hakemaan kokeiluilla ratkaisuja johonkin tilannekuvaprosessissa tunnistettuun ilmiöön tai sen osaan.

Viitekehyksessä on tunnistettu seuraavat viisi vaihetta:

Kokeilumahdollisuuksien tunnistaminen

Kokeilijat tunnistavat, että annettua tehtävää on mahdollista edistää kokeilemalla. Vuorovaikutus aiheen omistajien ja sidosryhmien välillä on vielä pientä. Vaiheessa korostuukin kokeilijoiden oma toimijuus. Parhaimmillaan vaiheessa tunnistetaan kokeilujen ja interventioiden mahdollisuuksia ja pystytään tuottamaan alustavia oletuksia siitä, minkä asioiden tekemisellä uudella tavalla olisi myönteinen vaikutus ekosysteemin toimintaan.
Sidosryhmien tarpeiden ymmärtäminen

Vaiheessa lisätään tietoisesti, esimerkiksi erilaisten kartoitusten ja kohtaamisten avulla, ymmärrystä sidosryhmien tarpeista, analysoidaan ja tarkennetaan niitä. Lisääntynyt ymmärrys auttaa tuottamaan ja tarkentamaan kokeiluun liittyviä oletuksia, jonka perusteella voi syntyä aihioita siitä, miten kokeilu toteutetaan.
Kokeilun suunnitteleminen yhdessä sidosryhmien kanssa

Sidosryhmät ja asian ”omistajat” ovat mukana suunnittelemassa kokeilua yhdessä kokeilijoiden kanssa. Kokeiluasetelma hahmottuu ja konkretisoituu. Kokeilijat määrittelevät mitä ja miten kokeillaan ja miten kokeilun vaikutuksia testataan. Samalla suunnitellaan myös jatkumoa siitä, miten kokeilun tuloksia voidaan hyödyntää konkreettisesti.
Kokeilun käytännön toteuttaminen

Kokeileva kehittäminen pääsee vauhtiin, kun kokeilu toteutetaan käytännössä. Kokeiluasetelmaan pohjautuen testataan ideoita aidoissa tilanteissa niiden ihmisten kanssa, joiden toimintaan kokeilulla oletetaan olevan vaikutusta. Tehtyjen oletusten lisäksi käytännön kokeilemisessa opitaan asioita, joiden tunnistaminen aiemmissa vaiheissa on mahdotonta. Kokeilu toteutetaan yhdessä ekosysteemin keskeisten toimijoiden kanssa. Kokeilun jälkeen arvioidaan, miten kokeilu onnistui ja mitä siitä opittiin.
Kokeilun tulosten vieminen käytäntöön

Kokeilun tulosten pohjalta tunnistetaan, voidaanko kokeiltua tai kokeilussa opittua ratkaisuvaihtoehtoa lähteä edistämään. Tässä vaiheessa on keskeistä päättää, miten edetään sen ongelman ratkaisemisessa mihin kokeilulla yritettiin löytää vastauksia. Hyvin toteutetun kokeilun tuloksia hyödynnetään sujuvasti arjessa.

Edellä kuvattu viitekehys auttaa erilaisia kehittäjätiimejä ja ekosysteemejä tunnistamaan omia toimintatapojaan. Samalla se auttaa ymmärtämään, mitä tekijöitä tulee ottaa huomioon, että kokeileva kehittäminen pääsee vauhtiin.

Kokeileva kehittäminen nopeuttaa kehitystyötä, koska se antaa välineitä hakea ratkaisuja rajatulla resursseilla ja tuottaa konkreettista tietoa erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen toimivuudesta. Sekin, ettei joku kokeilu onnistu, tuottaa uutta tietoa. Epäonnistunut kokeilu auttaa oppimaan kokeilemista. Se voi tukea uuden kokeiluasetelman laatimista tai avaa uusia oletuksia. Kokeilu osana isompaa hanketta voi toimia myös välineenä suunnata hanketta uudelleen.

Nopeasti muuttuva toimintaympäristö haastaa meidät uudistamaan osaamista ja ajattelua jatkuvasti. Alueellisten ekosysteemien menestyminen on kiinni siitä, kuinka hyvin kyvykkäitä ne ovat uudistumaan. Tämän lisäksi sekä alueilla että siellä toimivilla organisaatioilla on oltava kykyä kokeilla ja tarttua toimeen eli viedä ideat ja oivallukset käytäntöön asiakaslähtöisesti.

Kiitos Osaamisen ajan Lab-kehittäjille

Etelä-Savon maakunta

Kokeilu: Hyvän työn spurtti alueen yrityksille

Ihmiset: Tomi Heimonen, Vesa Kallio, Ruth Lähdeaho-Kero, Antti Rajala, Tiina Tervaniemi, Tuija Toivakainen

Kainuun maakunta

Kokeilu: Kansainvälisen rekrytoinnin palvelupolun kuvaaminen työnantajan näkökulmasta

Ihmiset: Mikko Keränen, Anu Kuosmanen, Anne Ristioja, Henna Sormunen, Anu Tervonen, Jari P. Tuovinen

Lapin maakunta

Kokeilu: Kartoitus, jossa tarkasteltiin yrittäjien näkemyksiä siitä, millaisia tarpeita mikroyrityksillä on kehittää kyvykkyyttä ja reagointinopeutta toimialaan vaikuttavissa muutostilanteissa

Ihmiset: Katariina Palola, Satu Pesonen, Henna Poikajärvi

Pirkanmaan maakunta, ryhmä A

Kokeilu: Kartoitetaan yritysten valmiutta KV-rekrytointeihin osaajapulan ratkaisemisessa

Ihmiset: Jari Haapaniemi, Laura Helasjoki-Ristimäki, Kaisa Luhtala, Urpo Salkoaho, Aino Sipari, Mauri Vintola

Pirkanmaan maakunta, ryhmä B

Kokeilu: Yritys-opo –parien kohtautus virtuaalimessujen avulla.

Ihmiset: Pasi Julkunen, Marko Mäkinen, Maria Virtanen, Maria Lanteri, Ilkka Piiroinen, Sari Pirttiluoto

Raahen seutukunta

Kokeilu: Osaajien rekrytointiin tarkoitetun palvelumallin palvelumuotoilu ja testaus

Ihmiset: Eveliina Noponen, Riitta Palosaari, Jari Riihijärvi

Seinäjoen ja Ilmajoen alue

Kokeilu: Tarvekartoitus toimialakohtaisilla työpajoilla ja opiskelijat yrittäjien ”digitutoreina”

Ihmiset: Pertti Kinnunen, Marja-Terttu Kurunsaari, Mervi Lehtola, Marjut Leppänen, Ilkka Rintala

Varsinais-Suomen maakunta, ryhmä A

Kokeilu: Kaksiosainen pilottitilaisuus, jossa käynnistettiin yhteistyötä ja testattiin osaamisen kehittämisen ratkaisuja yhden toimialan sisällä.

Ihmiset: John Forsman, Anneli Frantti, Pilvi Lempiäinen, Stina Siikonen, Timo Vahtonen, Johanna Vainio

Varsinais-Suomen maakunta B

Kokeilu: Round-table-keskustelu keskikokoisten ja isojen yritysten kanssa ennakointitiedon hyödyntämisestä ja organisaation osaamisen pitkäjänteisestä kehittämisestä.

Ihmiset: Terhi Alatalo, Olli Hakala, Johanna Liinamaa, Lassi Rosala, Ainokaisa Saarinen, Tarja Vuorinen