sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Venäjän hyökkäyssodan ja maailmantilanteen kiristymisen myötä Suomen on entistäkin tärkeämpää varmistaa riittävä kotimaisen proteiinin tuotanto kaikissa olosuhteissa. Samaan aikaan ravitsemussuositukset kannustavat kansalaisia siirtymään kohti kasvipainotteista ruokavaliota terveyssyistä.
Tulevaisuustalo Sitran tilaama ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttama selvitys kertoo, että kotimaisilla kasviproteiineilla voi jatkossa olla merkittävä rooli Suomen proteiiniomavaraisuuden ja terveellisen ravitsemuksen varmistamisessa.
Selvityksen mukaan suomalaiset kuluttivat viime vuonna proteiinia 233 miljoonaa kiloa. Tästä 38 prosenttia oli kasviproteiineja ja 62 prosenttia eläinproteiineja. Suomalaiset tarvitsevat vuodessa laskennallisesti nyt noin 185 miljoonaa kiloa proteiinia. Tarve pysyy samansuuruisena vuonna 2040, arvioi selvitys.
Luken tutkijaryhmä laskee, että kotimaisten kasviproteiinien tuotanto olisi parhaassa tapauksessa mahdollista nostaa vuoteen 2040 mennessä tasolle, jolla se vastaisi laskennallisesti suomalaisten vuotuista proteiinintarvetta.
Suomen kasviproteiinituotanto on nykyään vain 29 prosenttia suhteessa koko proteiinikulutukseemme. Luken mukaan se voisi olla jopa 98 prosenttia. Muutos edellyttää kuitenkin mittavia toimia.
”Jotta tämä onnistuisi, toimia vaaditaan koko ruokaketjussa. Proteiiniomavaraisuuden parantamiseksi tarvitaan alkutuotannon ja arvoketjujen kehittämisen lisäksi muutoksia järjestelmätasolla. Onnistuessaan työ voi parantaa sekä maatalouden kannattavuutta että Suomen huoltovarmuutta”, painottaa tutkimuspäällikkö Hanna Karikallio Lukesta.
Asia on erityisen ajankohtainen tänä syksynä, kun Suomen ravitsemussuositukset päivitetään. Viime vuonna julkaistut pohjoismaiset ravitsemussuositukset suosittelivat terveyssyistä pääasiassa kasvipainotteista ruokavaliota, johon kuuluu maltillisesti kalaa, maitovalmisteita ja lihaa.
Siirtymä edellyttää luontoa hoitavaa, monipuolista viljelyä
Selvityksen mukaan kotimaisten proteiinipitoisten kasvien, kuten herneen, härkäpavun, rypsin ja rapsin, tuotantoala on mahdollista kolminkertaistaa nykyisestä 100 000 hehtaarista 300 000 hehtaariin.
Tarkasteluun valittiin nämä kasvit, koska ne ovat tärkeimpiä kotimaisia raaka-aineita kasviproteiinituotteisiin. Kasviproteiineja saadaan Suomessa myös leipäviljoista, perunasta, vihanneksista, hedelmistä ja marjoista. Kun nämä otetaan huomioon, kotimaisen kasviproteiinin kokonaistuotanto voi nousta selvityksen mukaan jopa 228 miljoonaan kiloon. Tämä avaa myös merkittäviä vientimahdollisuuksia kasviproteiinituotteille.
”Kasvinviljelytilojen viljelykiertojen monipuolistaminen parantaa myös peltojen kasvukuntoa, lisää maaperään sitoutunutta hiiltä sekä suosii monia hyötyeliöitä, kuten esimerkiksi pölyttäjähyönteisiä. Viljelyvarmuuden parantaminen, kasvinjalostus, hyvät viljelykäytännöt ja peltojen vesitalouden hallinta sekä nykyisen ja kehittyvän teknologian parempi hyödyntäminen nostavat satotasoja ja parantavat osaltaan proteiiniomavaraisuutta”, Luken erikoistutkija Hannu Känkänen sanoo.
Nykyään noin puolet Suomen proteiinikasvisadosta täyttää elintarviketeollisuuden laatuvaatimukset. Ilmastonmuutoksen myötä viljelyn epävarmuudet lisääntyvät entisestään. On todennäköistä, että vuonna 2040 osa sadosta jää hyödyntämättä elintarvikekäytössä. Elintarvikekäyttöön sopimattomalle sadolle luontevinta on kotieläintuotannon rehukäyttö. Luken mukaan kasvi- ja kotieläintuotanto tukevat toisiaan ja auttavat yhdessä parantamaan proteiinituotannon omavaraisuutta ja Suomen huoltovarmuutta.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Selvitys tunnisti useita pullonkauloja kasviproteiinien tiellä
Kasviproteiinituotannon lisääminen pelloilla ei vielä yksin riitä tuomaan niitä suomalaisten ruokalautasille. Kotimaisten kasviproteiinien lisäys edellyttää muun muassa merkittäviä panostuksia prosessiteknologiaan, tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen.
”Toimenpiteistä merkittävimpiä ovat teollisuuden investoinnit kasviproteiinitiivisteiden valmistukseen. Tämä tuotanto puuttuu nyt Suomesta lähes täysin. Tarvitaan myös tuotannossa syntyvien sivuvirtojen kannattavaa jatkojalostusta”, Luken erikoistutkija Csaba Jansik sanoo.
Toimialan laajentamiseen tarvitaan myös startup-yrityksiä, jotka uusien ideoiden ja innovaatioiden myötä tuovat markkinoille uudentyyppisiä kasvipohjaisia tuotteita. Lisäksi on tärkeää laajentaa kotimaisten kasviproteiinituotteiden markkinoita Suomen ulkopuolelle, jotta varmistetaan arvoketjun kannattavuus ja riittävät myyntivolyymit.
Suomella erinomaiset mahdollisuudet onnistua
Luken toteuttama selvitys on jatkoa Sitran työpaperille, joka hahmotteli suuntaviivat Suomen ruokajärjestelmän kestävyyssiirtymälle vuoteen 2040 mennessä. Työpaperissa tunnistettiin, että Suomesta puuttuu tietoa proteiiniomavaraisuudesta sekä kasviproteiinien roolista huoltovarmuuden ja ravitsemuksen turvaamisessa.
Sitran vanhempi neuvonantaja Liisa Pietola korostaa tarvetta sovittaa ruoantuotanto luonnon kantokyvyn rajoihin ja muuttuvaan ilmastoon.
“Suomella on erinomaiset mahdollisuudet muuttaa ruokajärjestelmää kestävään suuntaan. Kestävyys tarkoittaa sitä, että pidämme huolta ihmisten ravitsemuksesta, huoltovarmuudesta, luonnon hyvinvoinnista ja viljelyn taloudellisesta kannattavuudesta. Tulevaisuuden maatalous on monipuolista ja perustuu paikallisiin ravinne- ja energiavirtoihin, eli kotimaisiin tuotantopanoksiin”, Pietola sanoo.
Selvitys kytkeytyy Sitran uudistettuun strategiaan, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on vahvistaa ennakointitiedon tuottamista Suomen tulevaisuuden suurista haasteista ja tarjota niihin ratkaisuja yhdessä kumppaneiden kanssa.
Lue lisää:
Lataa selvitys: Kasviproteiini kasvun tiellä – Tiekartta ruoan korkeampaan kasviproteiiniomavaraisuuteen
Sitran työpaperi: Miten Suomeen rakennetaan kestävä ruokajärjestelmä? Ehdotuksia luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi vuoteen 2040 mennessä
Suomen proteiiniomavaraisuus -hanke
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.