archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Toimeen tarttuminen, rahoitus ja joukkoälyn käyttö kuuluvat uuteen demokratiaan

Suomessa on perinteisen osallistumisen rinnalle kehittynyt uudenlaisia osallistumisen muotoja, joita voi luonnehtia tekemisen demokratiaksi. Tätä uutta demokratiaa erottaa perinteisestä kansalaisyhteiskunnasta sen toiminnan luonne, rahoitus, Internetin käyttö sekä joukkoälyn hyödyntäminen. Samalla kasvaa paine demokraattisten instituutioiden sisällä löytää ratkaisuja perinteisen demokraattisen osallistumisen haasteisiin. Avaimia tähän voitaisiin saada avoimuuden lisäämisestä, rohkeammin uudenlaisten toimintatapojen kokeilusta sekä kansalaisten ja hallinnon yhteisestä ideoinnista ja kehittelystä.

Kirjoittaja

Elina Kiiski Kataja

Julkaistu

Sitra julkisti Uusi demokratia -foorumin tulokset ja kokeilut sekä tekemisen demokratiaa kartoittavan Ominvoimin-raportin

– Suomalaisessa yhteiskunnassa meneillään olevat muutokset ovat isoja. Tällä hetkellä hallinnossa, taloudessa ja osallistumisessa kuohuu lähes päivittäin. Kuntauudistus herättää kovia tunteita, globaali finanssikriisi nostaa helposti voimattomuuden tunnetta. Meneillään on samalla laajempi yhteiskunnan murros, jossa ihmiset itse ovat yhä keskeisempiä toimijoita. Tämä asettaa kovia haasteita politiikan ja demokratian uudistumiskyvylle, pohtii Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.

Nähtävissä onkin paikallisuuteen ja konkreettiseen tekemiseen perustuvien osallistumisen tapojen nousu, joka toisaalta sopii hyvin suomalaiseen talkooperinteeseen. Esimerkkeinä tästä ovat esimerkiksi itsenäiset ruoka- tai energiatuotannon piirit, kaupunginosien elävöittämisliikkeet tai sosiaalisessa mediassa leviävä toiminta, joka vaikuttaa jo suoraan poliittisiin päätöksiin.

– Uudenlainen kansalaisyhteiskunta sivuuttaa helposti perinteiset instituutiot, median ja rakenteet hyödyntämällä Internetiä ja joukkoälyä, järjestäytymällä joustavasti ja itsenäisesti sekä rahoittamalla toimintansa esimerkiksi mikrorahoituksella valtion tukien sijaan. Tällaista toimintaa voidaan kuvata tekojen demokratiaksi, kertoo Aalto-yliopiston professori Liisa Välikangas, joka puhui aiheesta Sitran Uuden demokratian mediainfossa ja kirjoitti aiheesta myös HS Vieraskynässa Marja-Liisa Niinikosken kanssa 24.2.2012. Tätä kenttää hahmottaa myös tänään julkistettava Sitran Ominvoimin-raportti.

– Uusi yhteiskunnallinen yrittäminen on omaehtoista. Toiminta on selvästi etäämmällä julkisesta vallasta kuin esimerkiksi kansalaisjärjestöjen toiminta yleisesti Suomessa. Toimintaa luonnehtii ”hakkeroinninomainen” konkreettisten ratkaisujen etsiminen itseä lähellä oleviin ongelmiin, kuten paremman ruuan tai puhtaamman energian saatavuus. Edustuksellisiin elimiin ei välttämättä lähdetä mukaan ja osallistuminen voi monesti olla tempaus- tai kertaluontoista tai tapahtuu vahvasti oman yhteisön sisällä jonkin asian parantamiseksi, Liisa Välikangas jatkaa.

Entä kuinka meneillään olevassa murroksessa säilytetään hallinnon hyvin toimivat asiat sekä luotettavuus ja samalla uudistetaan niitä asioita, joissa innovaatioita on syntynyt?

– Hallinnon ja uuden tekemisen pioneerien välillä tarvitaan yhä enemmän vuoropuhelua ja aitoa yhdessä tekemistä ja kehittämistä, jotta eri toimijat pelaisivat yhteiskunnassa samaan pussiin. Siinä mielessä olisi tärkeää luoda niitä tapoja, joilla hallinto ja kansalaiset voisivat paremmin yhdessä kehittää esimerkiksi palveluja, eikä yhdessä tekeminen tyssäisi perinteisiin rajoihin, sanoo Sitran Uusi demokratia -foorumiin osallistunut oikeusministeriön erikoissuunnittelija Niklas Wilhelmsson, joka yhdessä 30 muun demokratian kanssa työskentelevän ja toimivan kanssa on hahmotellut sitä, miltä näyttää 2010-luvun elinvoimainen demokratia.

Foorumi kehitti aiheesta muun muassa kokeiluja liittyen hallinnon kokeilukulttuurin edesauttamiseen sekä virkamiehen roolin muuttamiseen kansalaisten tekemistä mahdollistavampaan suuntaan.

– Demokratian esteenä on usein turha byrokratia ja epäavoin hallintokulttuuri. Avoimuuden lisääminen ja hallinnon joustavoittaminen lisäävät kansalaisten aitoja vaikutusmahdollisuuksia. Pelkät ylhäältä alaspäin järjestetyt kuulemiset eivät riitä. Lähidemokratia tarkoittaa erityisesti sitä, että toimintaa syntyy kansalaisten omasta aloitteesta. Tätä aloitteellisuutta täytyy tukea kaikin tavoin, eikä jarruttaa tai estää kankealla byrokratialla, sanoo poliitikko ja kansalaisaktivisti Johanna Sumuvuori, joka myös osallistui foorumiin.

Tätä teemaa varten foorumi kokeili muun muassa osallistavaa budjetointia, tietopyyntöjen joukkoistamista sekä sosiaalista hubia, jossa demokratian ja osallistumisen kanssa työskentelevät voivat kohdata ja työskennellä yhdessä.

Sitran koulutustoimintaan kuuluva, syksyllä 2011 aloittanut Elinvoima-foorumi otti tehtäväkseen etsiä moninaisella joukolla vastauksia siihen millainen olisi 2010-luvun elinvoimainen demokratia.  Mukana oli niin perinteisen kuin uuden demokratian työläisiä, edustajia, aktivisteja ja harrastajia. Foorumin aikana Suomesta löydettiin yli 140 ideaa ja meneillään olevaa demokratia-projektia. Foorumin lopputuloksena syntyi konkreettisia kokeiluja, joita tehtiin Mind-tutkimusryhmän kanssa. Kokeiluilla haluttiin päästä kiinni niihin asioihin, joista pienet muutokset voisivat lähteä.

– Meneillään oleva murros on niin valtava, että yksi harjoitus aiheesta ei voi sitä ratkaista. Foorumin tuloksena syntyi ajatuksia siitä missä suurimmat murroskohdat ovat, konkreettista uutta tekemistä demokratian saralla, jota myös jatketaan ja ennen kaikkea keskustelun avaus yhteiskunnalle. Demokratia on upea keksintö, mutta myös se on ajassa kiinni. Siksi sitä pitäisi uskaltaa uudistaa, toteaa Elinvoima-foorumin johtaja Mika Kalliomaa.

Lisätietoja:

Elinvoima-foorumi Uusi demokratia

Ominvoimin-raportti

Elinvoima-foorumin aloittamat demokratia-kokeilut

Meneillään olevan demokratia-tekemisen kartta