Uudet keinot voisivat palauttaa äänestys­aktiivisuuden Suomeenkin

Hollannin parlamenttivaaleissa yllettiin yli 80 prosentin äänestysaktiivisuuteen – lukuun, joka suomalaisissa kuntavaaleissa on toistaiseksi jäänyt vain unelmaksi. 1960-luvulla hätyyteltiin 80 prosentin rajaa, 2012 luku painui alle 60 prosentin. Onko innostuksemme osallistua päätöksentekoon hukassa?  Miten uudistaa demokraattista järjestelmäämme vastaamaan aikamme haasteisiin? Miten innostaa ja helpottaa kansalaisten osallistumista päätöksentekoon?

Sitra julkaisee tänään 12 ehdotusta, joiden avulla edustuksellista demokratiaa ja demokraattisia instituutioita voitaisiin vahvistaa. Mukana on ehdotuksia puolueiden toiminnan kehittämisestä ihmisten keskinäisen ymmärryksen lisäämiseen sekä teknologian rooliin vihapuheen suitsimisessa ja disinformaation tunnistamisessa.

Parin vuosikymmenen ajan länsimaissa on puhuttu edustuksellisen demokratian rapautumisesta tai jopa kriisistä. Maailmanpolitiikan viime aikojen tapahtumat ovat sähköistäneet keskustelua entisestään. Kriisitietoiset puheet eivät kuitenkaan ole johtaneet demokratiaa tai demokraattisia instituutioita vahvistaviin tekoihin.

”Äänestysprosentit ja puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet länsimaissa tasaisesti. Näyttää siltä, että osallisuuden kokemuksen ja demokraattisten osallistumisen väylien välillä on katkos”, kertoo Sitran johtava asiantuntija Elina Kiiski Kataja.

Maailma on muuttunut globalisaation myötä ja teknologian kehitys on muuttanut merkittävästi ihmisten osallistumisen tapoja. Edustuksellinen demokratia heijastelee kuitenkin yhä vahvasti 1900-luvun yhteiskuntaa.

”Lunastaakseen paikkansa ihmisten mielissä ja sydämissä demokratian on kehityttävä vastaamaan nykymaailmaa. Tähän ei ole yhtä taikakeinoa vaan on kiinnitettävä huomiota koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja ihmisten demokratiataitoihin”, Kiiski Kataja jatkaa.

Sitran muistio Demokratian vaikeuksista kohti tulevaisuuden osallisuutta ehdottaa seuraavia keinoja osallisuuden kasvattamiseksi demokraattisessa päätöksenteossa:

1. Siirrytään politiikassa kuulemisesta aitoon keskusteluun. Kansalaiskeskustelutapahtumissa sekä kansalaiset että poliitikot voisivat saada jalostuneempia näkemyksiä.
2. Valjastetaan teknologia palvelemaan demokratiaa esimerkiksi hyödyntämällä sitä virheellisen tiedon tunnistamisessa.
3. Uudistetaan puolueiden toimintatapoja. Puolueiden jäsenyyden, ohjelmakehityksen ja valmistelutyön avaamista tulisi edistää.
4. Kehitetään hallintoa avoimemmaksi ja joustavammaksi.
5. Tuetaan oppimista ja koulutusta läpi elämän. Voitaisiin kokeilla esimerkiksi yli 25-vuotiaiden opintotiliä ja alanvaihtoon liittyviä lyhyitä koulutuksia.
6. Siirrytään päätöksenteossa kertaluonteisuudesta jatkuvaan kehittämiseen, jota tekevät yhdessä päätöksentekijät, tiedon tuottajat ja ratkaisujen toteuttajat.
7. Varmistetaan toimeentulo kaikille, sillä eriarvoistuminen johtaa demokratiavajeeseen.
8. Vahvistetaan luottamusta ja dialogia tukemalla erilaisten ihmisten kohtaamisia. Esimerkiksi peruskoulu ei ole vain paikka oppia, vaan se tuottaa myös yhteenkuuluvuutta.
9. Hyödynnetään päätöksenteossa laajemmin pitkän aikavälin työkaluja. Esimerkiksi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan ja Kansallisen ennakointiverkoston työtä sekä tulevaisuusselontekoa.
10. Edistetään globaalin päätöksenteon ohella lähidemokratiaa. Mahdollisuudet vaikuttaa elinympäristöön vahvistavat osallisuutta.
11. Luodaan yhteisymmärrystä taustaltaan tai arvoiltaan eroavien ryhmien välille. Esimerkiksi kansalaiskeskustelujen ja -raatien avulla voitaisiin lieventää kärjistyneitä vastakkainasetteluja.
12. Hyödynnetään uusia tapoja osallisuuden vahvistamiseksi, kuten esimerkiksi mobiiliraateja, joissa satunnainen otos kansalaisia neuvoo päätöksentekijöitä.

Ehdotuksista voi lukea lisää muistiosta, joka on löydettävissä täältä.

Muistio julkistetaan Demokratian tulevaisuus -aamukahvitilaisuudessa 21.3. osana Suomi 100 -demokratiaviikkojen ohjelmaa.