sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Tuore, vuoteen 2025 katsova tutkimus osoittaa, että edessä olevat sosiaali- ja terveyspalveluverkon muutospaineet ja niiden vaikutukset vaihtelevat merkittävästi eri puolilla Suomea. Samalla käy ilmi, että lähipalvelujen muutos, entistä ketterämmät palvelumallit sekä asiakkaiden aiempaa aktiivisempi rooli tulee huomioida sote-uudistuksessa tähänastista paremmin. Muuten vaarana on, että tärkeinä pidetyt lähipalvelut rapautuvat.
Digitalisaatio, logistiikan kehitys ja väestöpohjan muutokset voivat mullistaa suomalaista sote-maisemaa myös lähipalvelujen osalta jo lähivuosien ja -vuosikymmenten aikana. Näin kertoo vastavalmistunut, Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikön Sitran tilauksesta tekemä palveluverkkoselvitys. Lähipalvelujen saatavuus on suomalaisten arkea suorimmin koskettava asia valtakunnallisessa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa. Palveluverkkoselvityksessä on arvioitu väestön alue- ja ikärakenteen sekä siten myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeiden ja saavutettavuuden muutoksia vuoteen 2025 mennessä.
”Selvitys osoittaa edessä olevien muutoksien mittakaavan. Sote-uudistus olisi tilaisuus ennakoida ja vauhdittaa sote-järjestelmän digitalisaatiota, asiakaslähtöisyyttä ja uusia toimintamalleja. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos tyydytään vain tekohengittämään nykyistä, paikoin runsaasti päällekkäisyyksiä sisältävää palveluverkkoa, eikä satsata riittävästi uudenlaisiin toimintamalleihin”, sanoo Sitran johtava asiantuntija Lea Konttinen.
Suurimmat muutospaineet tiheän palveluverkon alueella etelässä
Selvityksen perusteella jopa noin puolet nykyisistä terveyskeskuksista voitaisiin lakkauttaa vuoteen 2025 mennessä ilman, että palvelujen saavutettavuus juurikaan kärsisi. Nykytilanteessa kymmenen kilometrin etäisyydellä terveysasemasta asuu noin yhdeksänkymmentä prosenttia väestöstä ja vastaavasti nykyväestöllä, mutta optimoitujen terveysasemien tilanteessa lukema olisi noin 85 prosenttia väestöstä. Uudenlaisia toimintamalleja ja palveluita ovat esimerkiksi erilaiset omahoitoratkaisut kuten verkossa toimiva virtuaaliklinikka, mobiilipalvelut sekä oman terveydentilan mittaamisen yleistyminen, verkkovälitteiset etälääkäripalvelut sekä uudenlaiset, liikkuvat palvelupisteet. Samalla järjestelmästä voidaan vastedes tehdä huomattavasti nykyistä parempi tunnistamaan ja ennakoimaan eri asiakasryhmien palvelutarpeita.
Mullistuksen vaikutukset eivät heijastu koko maahan samalla tavalla. Palveluverkko ja palvelujen saatavuus vaihtelee nykyiselläänkin suuresti alueittain. Sote-uudistuksessa järjestelmästä tulisikin tehdä selvästi nykyistä notkeampi uudistumaan palvelujen tasolla edessä olevien alueellisten muutosten sekä asiakkaiden uudenlaisten kykyjen ja tarpeiden, esimerkiksi mobiilipalvelujen kasvavan kysynnän mukaan.
Esimerkiksi pohjoisen harvaan asutuilla ja nopeasti ikääntyvillä alueilla palveluverkkoon kohdistuvat muutospaineet palvelujen saavutettavuuden näkökulmasta ovat maltillisia ja jo olemassa olevia palveluja voidaan hyvin täydentää uudenlaisilla, liikkuvilla palveluyksiköillä. Toisaalta saatavilla olevien palvelujen valikoima voisi monipuolistua myös syrjäseuduilla, sillä monet uusista palveluista eivät olisi paikka- tai aikasidonnaisia. Eteläisemmillä, tiheän palveluverkon alueilla muutospaineet ovat analyysin perusteella selvästi suurempia mutta vastaavasti kaupunkiseuduilla järjestelmän ja väestön edellytykset uudistua ovat harvaanasuttuja alueita paremmat muun muassa väestön ikärakenteen vuoksi.
”Palvelujen maantieteellisen saavutettavuuden näkökulmasta analyysi osoittaa, että harvaan asutuilla alueilla ei palveluissa enää juuri karsittavaa ole. Jos sitä jossain on, niin tiheään asutetuilla alueilla. Uutta oli myös väestöennusteiden pohjalta osoitettu itäisen Suomen todella negatiivinen väestökehitys, eli väestön voimakas väheneminen ”, Oulun yliopiston geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen sanoo.
Seuraavan 10–25 vuoden kuluessa Suomen väestön odotetaan vähenevän erityisesti itäisen Suomen kunnissa isoja kaupunkeja ja niiden ympäryskuntia lukuun ottamatta. Maakuntatasolla väestön odotetaan vähenevän eniten Kainuussa ja Etelä-Savossa. Myös ikääntyvän väestön osuuden odotetaan kasvavan erityisesti Itä-, Pohjois- ja Keski-Suomessa.
Palveluiden maantieteellisen saavutettavuuden ja väestön ikärakenteesta arvioidun tarpeen perusteella sekä Lapista että Kanta-Hämeestä poistuisi kummastakin yksi keskussairaala (Kemi ja Hämeenlinna) ja Etelä-Savosta kaksi keskussairaalaa (Savonlinna ja Mikkeli). Synnytysyksikköjen vähennykset kohdistuisivat Uudellemaalle, josta poistuisi kolme yksikköä, sekä Varsinais-Suomeen ja Kanta-Hämeeseen, joista poistuisi kummastakin yksi yksikkö. Ympärivuorokautisen päivystyksen osalta sekä Pirkanmaalta että Lapista poistuisi kolme yksikköä, Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta poistuisi kummastakin kaksi yksikköä ja Kanta-Hämeestä, Keski-Suomesta, Pohjanmaalta ja Pohjois-Pohjanmaalta poistuisi jokaisesta yksi yksikkö.
Lisätiedot:
Lea Konttinen, johtava asiantuntija, Sitra, puh. 0294 618 298, lea.konttinen@sitra.fi
Jarmo Rusanen, geoinformatiikan professori, Oulun yliopisto, puh. 040 588 5086, jarmo.rusanen@oulu.fi
Suosittelemme